15 ehdokkaan joukosta kärkeen nousi neljä teosta, joissa musiikkia on käytetty oivaltavalla tavalla. Näin tekijät itse kokevat musiikin merkityksen.
Vuoden musiikkioivallus -palkinnon myöntävät musiikin tekijänoikeusjärjestöt Gramex ja Teosto sekä näiden av-musiikkiin keskittynyt palvelu AV Music. Palkinto kiinnittää huomion av-tuotantoihin, joissa on käytetty musiikkia kekseliäällä ja erityistä lisäarvoa tuovalla tavalla.
Kilpailu oli avoin kotimaisille tuotantoyhtiöille. Kilpailuun ilmoitetuista teoksista tuomaristo valitsi ehdokkaiksi neljä teosta. Ehdolle ylsivät Aurinko laskee Lemmenjoella (Danish Bear Productions Oy), Hengaillaan-ohjelmasarja (Mediawan Finland Oy), Parantaja (Fire Monkey Productions Oy) sekä Shadowland (Bufo Oy).
Näin tekijät itse kertovat musiikin roolista kyseisissä teoksissa.
Shadowland-dokumenttielokuva kurkistaa syvälle Pyreneiden vuoristokylään, salaisen yhteisön keskuuteen. Ohjaaja Otso Tiainen kertoo musiikilla olleen varsin merkittävä rooli magian ja mysteerien värittämän rinnakkaismaailman rakentamisessa heti projektin alusta alkaen.
”Minulla on tapana ajatella, tuntea ja inspiroitua musiikin kautta. Siksi pohdin aina jo hyvin varhaisessa vaiheessa, millainen musiikki tukisi kunkin tarinan tunnelmaa ja kuka olisi oikea henkilö sen toteuttamiseen”, Tiainen sanoo.
Shadowlandin musiikin ovat säveltäneet K-X-P-yhtyeestäkin tutut Timo Kaukolampi ja Tuomo Puranen. Kaukolampi oli yksi ensimmäisistä henkilöistä, joihin Tiainen otti yhteyttä, kun dokumentin toteutus alkoi vaikuttaa mahdolliselta.
”Timo ja Tuomo jakoivat heti näkemykseni siitä, millaista maailmaa musiikin avulla lähdettäisiin rakentamaan. Jo ensimmäisessä studiosessiossa syntyi lähes kuuden tunnin edestä materiaalia – ennen kuin yhtäkään otosta oli vielä edes kuvattu.”
Shadowland on saanut kiitosta mystiikkaa huokuvasta äänimaisemastaan. Kaukolammen ja Purasen sävellykset sekä äänisuunnittelija Svante Coléruksen luoma äänimaailma sulautuvat saumattomasti yhteen ja kuljettavat katsojaa kahden toisistaan poikkeavan maailman välillä.
Tiaisen mukaan musiikin tarkoitus on tehdä todeksi matkaa, jota tarinassa kuljetaan.
”Dokumentissa meille avautuu näkymä mystisillä elementeillä ja poikkeavilla uskomuksilla varustettuun maailmaan. Tarinamme henkilöille tuo maailma on kuitenkin totta – ja myös katsojan tulisi saada kokea se sellaisena.”
Myös erilaiset tunnetilat ovat aistittavissa musiikissa. Hypnoottiset ja dramaattiset äänimassat vaihtuvat ajoittain hyvinkin herkkiin ja aavemaisiin säveliin, kun mystiikan ja menetysten rinnalle nousee vihjeitä toivosta ja itsensä uudestaan löytämisestä.
”Toivon, että musiikki saisi myös katsojan tuntemaan. Mutta mitä ne tunteet sitten ovat – vihaa, iloa vai sympatiaa – sitä minä en voi kuitenkaan määritellä”, Tiainen pohtii.
Shadowland-dokumenttielokuvaa työstettiin lopulta pitkään ja hartaasti, eikä yllätyksiltäkään vältytty. Vuosien varrella tarina eli, kasvoi ja kehittyi – ja niin myös musiikki sen mukana.
”Onnistuneen lopputuloksen kannalta oli varmasti merkittävää, että Timo ja Tuomo olivat niin tiiviisti mukana alusta asti. Vaikka moni asia meni uusiksi, meillä kaikilla oli koko ajan ymmärrys siitä, millainen sielu tällä tarinalla on”, Tiainen pohtii.
Ensimmäinen studiosessio kantoi lopulta niinkin pitkälle, että suurin osa siellä syntyneestä materiaalista päätyi myös itse elokuvaan.
”Meillä oli hyvä pohjamateriaali, jota viilaamalla ja muovaamalla saimme lopulta luotua eheän ja onnistuneen kokonaisuuden”, Tiainen sanoo.
Shadowlandin soundtrackia ei tulla julkaisemaan suoratoistopalveluissa lainkaan. Sen sijaan musiikkia on sittemmin julkaistu fyysisenä tuplavinyylipainoksena. Omakustannelevyltä löytyy sellaisiakin kappaleita, joita ei kuulla itse elokuvassa.
”Halusimme sisällyttää levylle myös materiaalia, joka ei päätynyt dokumenttiin. Sinne päätyi lopulta myös monta omaa suosikkiani”, Tiainen paljastaa.
Muut kuvat: Max Smeds/Bufo ja Sebastien Casino
Lauantai-illoista tuttu Hengaillaan on valjastanut elävän musiikin innovatiivisella tavalla osaksi livenä käytävää tietokilpailua. Ohjelman jokaisessa jaksossa vierailee eri yhtye, joka soittaa tietokilpailun kysymyksiin liittyviä cover-kappaleita oman kuuloisina versioina.
”Hengaillaan on viihdeohjelma, jossa musiikin tehtävä on rytmittää kokonaisuutta, mutta ennen kaikkea saada ihmiset viihtymään ohjelman parissa paremmin”, Ylen vastaava tuottaja Samu Reijonen toteaa.
Tällä hetkellä ohjelma on viihdyttänyt onnistuneesti katsojiaan jo kolmen tuotantokauden verran. Suomalaiset hurmannut ohjelmaformaatti on rantautunut kotikatsomoihin alkujaan Ruotsista. Yksi seikka tekee suomalaisesta versiosta kuitenkin aivan erityisen.
”Toisin kuin alkuperäisessä På Spåretissa, meillä kaikki tapahtuu livenä lauantai-illan suorassa lähetyksessä – myös musiikki”, tuotantoyhtiö Mediawanin vastaava tuottaja Suvi Valkonen kertoo.
Ylen Hengaillaan-ohjelman musiikkituottaja Kalle Ruusukallio uskoo, että live palvelee sekä yleisöä että bändiä nauhoituksia paremmin.
”Livessä on aina jotain maagista energiaa mukana. Ainutkertaisuus varmistaa, että kaikki ovat tilanteessa aidosti läsnä. Se välittyy myös katsojalle ruudun taakse.”
Bändi lämmittelee yleisön valmiiksi etkokeikalla.
”Näin myös varmistamme, että tunnelma on jo valmiiksi katossa, eikä kenenkään tarvitse mennä kylmiltään televisioon”, Ruusukallio sanoo.
Toisaalta musiikin roolia on haluttu pohtia myös bändikattauksen näkökulmasta hieman toisella tavalla. Ruotsin versiossa saatetaan nähdä suuriakin maailmantähtiä, mutta täällä asetelmaa on haluttu haastaa.
”Näen ohjelman ennen kaikkea mahdollisuutena nostaa pinnan alla kuplivia nimiä esiin. Haluamme mukaan yhtyeitä, jotka eivät ole vielä Ruisrockin rantalavalla, mutta vetävät vaikka Joroisten traktorilavalla mahtavan shown”, Ruusukallio sanoo.
Potentiaalisia yhtyeitä etsitään ahkerasti koko työryhmän toimesta, lukuisia keikkapaikkoja ja treenikämppiä koluamalla. Mukaan ohjelmaan onkin noussut varsin laaja kirjo erilaisia kokoonpanoja ja genrejä laidasta laitaan.
Valkosen mukaan juuri vaihtuvat ja toisistaan poikkeavat kokoonpanot tuovat ohjelmaan ainutlaatuisen, yllätyksellisen elementin.
”Tarkoituksenamme on pitää huolta, että ohjelman bändikattaus on musiikillisesti mahdollisimman elektinen. Cover-kappaleet varmistavat sen, että yleisö tunnistaa musiikin, vaikka genre olisi vieras”, Valkonen kertoo.
Tärkeintä ei siis ole tunnettuus vaan tunnelma, jonka bändi saa live-esiintymisellään aikaan.
”Bändillä täytyy olla sopivasti huumorintajua ja kykyä heittäytyä – ja taitoa tehdä se livenä”, Reijonen muistuttaa.
Hengaillaan-ohjelma voidaan siis nähdä myös merkittävänä tienraivaajana yhtyeille – lauantai-illan ohjelman kautta pienemmilläkin yhtyeillä on mahdollisuus saattaa musiikkinsa suuren yleisön tietouteen.
”Haluamme tarjota yhtyeille mahdollisuuden esittää kappaleen myös omasta tuotannostaan lopputekstien aikana”, Reijonen sanoo.
Jokainen yhtye myös tekee oman versionsa ohjelman tunnusmusiikkina toimivasta Hengaillaan-kappaleesta.
”Tunnuskappaleen versiointi on myös yksi mainio tapa tuoda esille, mistä bändin soundissa on kyse”, Reijonen sanoo.
Ruusukallion mukaan bändit saavat tukea ja ohjausta kappaleiden versiointiin, mutta liiaksi sisältöön ei haluta puuttua.
”Meille on tärkeää, että jokainen yhtye saa tuoda cover-kappaleisiin ja illan tunnelmaan juuri heille ominaisen, uniikin soundinsa. Moni on sanonut kappaleiden versioinnin tuoneen myös uutta näkökulmaa omaan tekemiseen”, Ruusukallio sanoo.
Aurinko laskee Lemmenjoella -elokuvassa kuullaan Erik Michelsenin elokuvaan säveltämiä kappaleita, vanhoja iskelmiä sekä klassista musiikkia. Yhdessä muun äänimaailman kanssa ne muodostavat musiikillisen kokonaisuuden, joka korostaa Lapin erämaan hiljaisuutta, kullankaivajien arkea ja toisaalta myös yhden elämänmuodon katoavaa kauneutta.
Ohjaaja Juho-Pekka Tanskasen mukaan musiikki ei kuitenkaan ole vain tunnelmointia. Sillä on vahva symbolinen rooli läpi elokuvan, jonka suunnittelu oli heti ensimmäisistä kuvauksista lähtien olennainen osa elokuvaa.
”Näen, että musiikilla on myös vahva oma persoonansa elokuvassa. Sillä on tärkeä kerronnallinen ja maailmanmaalaajan tehtävä”, Tanskanen sanoo.
Musiikin avulla on haluttu korostaa ainutlaatuista aikakuplaa, joka kullankaivajien keskuuteen on muodostunut. Moni kappale kuullaankin kullankaivajien vanhan gramofonin kautta.
”Gramofoni on kuin menneiden aikojen aave, joka on edelleen olemassa erämaassa. Se kuvastaa kuolevaa aikakautta, joka ei koskaan enää palaa.”
Teokseen sävelletty musiikki heräsi henkiin Tanskasen ja Michelsenin keskustelujen pohjalta. Yhteisen vision rakentaminen ja demojen työstäminen aloitettiin jo hyvin varhaisessa vaiheessa.
”Musiikkiin on poimittu vaikutteita Lapin erämaasta – ruosteen, metallien sekä maan syvyyksien sävyistä ja elementeistä. Tarinan edetessä myös musiikki on saanut kasvaa ja elää kaikessa rauhassa, kuten sen kuuluukin”, Tanskanen sanoo.
Sävelletyn musiikin lisäksi Tanskanen halusi mukaan myös vuosikymmenten takaa tuttuja sävelmiä kuvastamaan mennyttä aikaa, jossa kullankaivajien maailma on vielä osittain kiinni. Kappaleiden valinta oli työläs mutta olennainen osa leikkausprosessia, johon kului lopulta yli vuoden verran aikaa.
”Halusin löytää uutta ja yllättyä. Lainasin levyjä kirjastosta ja kuuntelin paljon radiota. Liveradio on siitä hyvä, että vastaan voi tulla sellainenkin kappale tai artisti, jota ei itse olisi osannut edes ajatella”, Tanskanen kertoo.
Hyvien vaihtoehtojen karsimisessa intuitiosta on usein eniten apua.
”Yleensä joku kappale vain tuntuu oikealta. Toki jos kappaleessa on sanat, niiden tulee olla linjassa tarinan kanssa, jotta ne eivät lähde vetämään tunnelmaa väärään suuntaan.”
Toisinaan arkistojen kätköistä voi löytyä myös sellaisia helmiä, joiden saattaminen osaksi lopullista elokuvaa vaatii hieman soveltamista.
”Alussa soivan Les feuilles mortes -kappaleen oli alun perin tarkoitus soida elokuvassa vinyyliversiona. Emme kuitenkaan saaneet äänitteelle ja sovitukselle oikeuksia, joten teimme kappaleesta lopulta uuden sovituksen. Lopulta se osoittautui juuri oikeaksi ratkaisuksi”, Tanskanen kertoo.
Vaikka elokuvassa on paljon kaikuja menneestä, ajat kaikesta huolimatta muuttuvat. Se on saanut kuulua myös musiikissa.
”Halusimme sovittaa vanhaan ja klassiseen musiikkiin myös uusia elementtejä – kuin kuvastamaan siirtymää menneestä tähän päivään”, Tanskanen sanoo.
Elokuvan lopussa sävellettyjen kappaleiden, vanhojen iskelmien ja klassisen musiikin tyylit yhdistyvätkin toisiinsa ja sulauttavat siten nykyisyyden osaksi menneisyyttä.
Parantaja on Marja Pyykön ohjaama psykologinen trillerisarja. Oliver Wegmüller on säveltänyt sarjaan tunteikkaan ja tiheänä kulkevan musiikin.
”Jokainen elokuva ja sarja tarvitsee oman, uniikin soundinsa, ja sellaista myös Parantajalle lähdettiin hakemaan”, Wegmüller sanoo.
Hän kertoo hakeneensa inspiraatiota sarjan teemoista – siis vaihtoehtoisen lääketieteen, meditaation ja joogan keskuudesta.
”Poimin niiden joukosta musiikkiin erilaisia elementtejä, kuten singing bowl -kulhoja, gongeja, tongue drum -rumpua ja hengityksen kaltaisia huiluääniä. Toisaalta taas trillerille ominaisia jännitteitä on haettu vahvemmin rouheiden jousien, perkussioiden ja elektronisten elementtien yhdistelmästä”, Wegmüller kertoo.
Myös sarjan kuvauspaikka toimi merkittävänä inspiraationlähteenä sävellystyölle.
”Sarja on kuvattu Suomenlinnassa, joka on lähes kuin oma hahmonsa tarinassa. Halusin sen kuuluvan myös musiikissa.”
Siksi musiikkiin on samplattu paljon luonnon ääniä, kuten aaltoja ja lintuja.
”Musiikki ikään kuin sulautuu osaksi tarinan muuta äänimaisemaa, ja sitä kokonaisuudessa on haettukin”, Wegmüller kertoo.
Wegmüllerin mukaan musiikin tärkein tehtävä on tempaista katsoja mukaan tarinaan – ja toisaalta onnistua pitämään otteessaan koko sarjan läpi.
”Sävelsin ensimmäistä kertaa musiikkia täyspitkään sarjaan. Pohdin paljon, kuinka musiikki voisi kasvaa ja kehittyä sarjan aikana niin, että se onnistuu kannattelemaan tarinaa aina päätösjaksoon asti”, Wegmüller sanoo.
Tarinan kuljettamisen lisäksi musiikki on myös oivallinen keino kuvata henkilöhahmon mielenmaisemaa, ja sillä psykologisessa trillerissä onkin varsin suuri merkitys.
”Musiikki on eräänlainen portti päähenkilön pään sisälle. Se tekee hahmojen sisäisestä maailmasta myös katsojalle aistittavaa”, Wegmüller pohtii.
Parantajan tarinaan mahtuu laaja skaala erilaisia tunnetiloja aina meditatiivisista joogahetkistä paranoiaan ja pelkoon. Niitä on haluttu korostaa musiikissa hillittyjen ja hienovaraisten elementtien avulla.
”Musiikin tehtävä on vahvistaa kontrasteja eri tunnetilojen välillä. Toisaalta tietyissä hetkissä hiljaisuus voi olla musiikkiakin voimakkaampi tehokeino. Pohdimme musiikin roolia, paikkaa ja leikkauksia hyvinkin paljon yhdessä muun työryhmän kanssa. Jokainen nuotti on merkityksellinen”, Wegmüller sanoo.
Vaikka musiikki on keino ilmentää henkilöhahmojen tunteita, säveltäjä toivoo niitä heräävän myös katsojassa.
”Tapahtuisipa se sitten hahmojen elämää tai omia tunteita peilaamalla, toivon musiikin avaavan katsojalle uusia oivalluksia ja näkökulmia elämästä.”
