Tekoäly, uhka vai mahdollisuus?

Ihminen on koko olemassaolonsa ajan pyrkinyt keksimään keinoja helpottaa, nopeuttaa ja parantaa tekemisiään erilaisin työkaluin ja tekniikoin. Koneet ovat korvanneet työntekijät maataloudessa, tehtaat ovat syrjäyttäneet käsityöläiset ja automaatio manuaalisen työn. Tehokkuuden on monessa toimessa ollut tarpeenkin lisääntyä, ylläpitoa tarvitsevan väkimäärän alati lisääntyessä. Nyt on käännetty tuossa kehityksessä uusi luku, algoritmien kehityttyä kyvykkäiksi synnyttämään tieteellisiä artikkeleita ja aikaansaamaan musiikkia, kuvitusta, tarinoita.

Luovuus on edelleen ihmisen yksinoikeus.

Puhutaan tekoälystä. Tietokoneohjelmilla ei kuitenkaan vielä ole omaa itsenäistä älyä, vaan niiden kyky on omaksua valtava määrä niille syötettyä materiaalia ja yhdistellä sitä nopeasti toivotulla tavalla yllättävästikin. Tekoäly ei tipahda taivaalta. Ihminen luo ohjelmat, ihminen syöttää omaksuttavan tiedon ja muun datan. Ihminen on luonut itselleen uuden työkalun nopeuttaakseen ja helpottaakseen kaupallisia prosesseja sekä nopeuttaakseen tieteellisen tutkimuksen materiaalien analyysiä mm. rokotetutkimuksessa. Keinoäly tuonee eri yhteyksissä meille jokaiselle jotain helpotuksia, mutta varmuudella mullistuksia.

Musiikkiala on muutoksen ytimessä. Sävel, sanat, esitys voidaan kaikki luoda osittain tai kokonaan uusin työkaluin. Yksikään työkalu ei kuitenkaan perustu työkalun omaan luovuuteen vaan kykyyn yhdistellä sille opetettuja asioita pyydetyllä tavalla. Luovuutta tarvitaan ohjelmointiin, opetusmateriaaliin sekä tekoälylle annettavien tehtävien muotoiluun. Keinoälyllä voidaan teettää paljonkin luovan työn vaiheita. Tärkeätä on, että lainsäädännöllä turvataan oikeudenmukainen korvaus niille, joiden luovaa työtä käytetään tekoälyohjelmien opettamisessa.

Luovuus on edelleen ihmisen yksinoikeus. Samoin on ihmisyyden laita. Erilaisten kyselytutkimusten mukaan ylivoimainen enemmistö yleisöstä haluaa nähdä ja kuulla ihmisten tekemää ja esittämää musiikkia. Ihmisiltä ihmisille.