Ollaan ihmisiksi

Ihmisten tasa-arvo on julistettu perusoikeudeksi merkittävissä ihmiskunnan käänteissä yli 200 vuoden ajan. Yhdysvaltain perustaminen, Ranskan vallankumous, YK:n ihmisoikeuksien julistus.

Kansainvälinen yhteisö on ottanut laajasti tavakseen tuomita kaikkinaisen ihmisten kaltoinkohtelun. Ihmiskunta näyttää siis kehittyneen ja kirsikkana kakun päällä tanssii Suomi-neito tasa-arvon ja ihmisoikeuksien esikuvana.

Mutta. Kuva on kauniimpi kuin totuus. Osoituksena tästä ovat monenlaiset esiintulot ja voimakkaat kansalaisliikkeet häirinnän sekä kaltoinkohtelun tuomiseksi julkisuuteen.

Turvallisen ympäristön vaatimus on paitsi kohtuullinen, myös kaiken toiminnan menestyksen tekijä. Emotionaalinen turvallisuus antaa tilaa luovalle rohkeudelle.

Yksilö voi ajatella, että muiden sortaminen ajaa yksilön itsensä etua, mutta yhteisön on huolehdittava, että tuota etua ei synny.

Turvallisen ja tasavertaisen työympäristön vaatimus on voimistunut musiikkialalla. Sopimuksilla ja säännöksillä, joilla näihin periaatteisiin sitoudutaan, on merkittävä rooli asennekasvatuksessa. Kuitenkaan kaikkia loukkaavia, alistavia, syrjiviä tai vähätteleviä tekoja ja kommentteja on mahdotonta tyhjentävästi luetella ja kuvata.

Tarvitaan paljon puhetta, paljon kirjauksia ja ennen kaikkea paljon puuttumista, jotta ymmärryksen syventyessä asenteet muuttuvat. On tajuttava, että teko voi olla loukkaava, vaikkei sitä olisi sellaiseksi tarkoitettukaan. On ymmärrettävä, että loukkaus on subjektiivisesti koettu asia.

On tärkeätä myös uskoa, että käyttäytymisen koodisto muuttuu ja kehittyy. Enää ei syljeskellä yleisillä paikoilla lattioille, päihtyneenä esiintymiseen suhtaudutaan torjuvasti ja tupakointi on kahlittu.

Loppujen lopuksi asia on ytimeltään yksinkertainen, ollaan ihmisiksi. Miksiköhän sellainen oleminen on ihmisille vaikeaa?

Kirjoittaja on Gramexin toimitusjohtaja.