Vieraana OLGA: Minä menen eteenpäin
Viisi vuotta sitten Olga Heikkala, 26, seisoi helsinkiläisessä studiossa. Sydän hakkasi ja suu kuivui. Jännitykselle ei kuitenkaan voinut antaa enää valtaa. Nyt oli uskallettava. Sitten Heikkala sulki silmänsä ja alkoi laulaa, vaikka samalla pelotti ja hävetti edelleen niin, että hän meinasi pyörtyä.
Kun Heikkala lopetti, hän ei muistanut tilanteesta juuri muuta kuin jalkojensa alla olleen tummasävyisen itämaisen maton ja kahvin tuoksun. Ystävä katsoi Heikkalaa ja oli hetken hiljaa.
– Sinun on jatkettava tätä, ystävä sanoi.
Heikkala nyökkäsi ja teki päätöksensä. Hän ei enää väistelisi välttämätöntä.
Paljastavaa ja henkilökohtaista
Perämeren ranta, Tornio. Ne olivat Heikkalan lapsuudenmaisemat, joissa hän varttui kolmilapsisen perheen esikoisena. Perheeseen kuuluivat äidin ja isän lisäksi pikkuveljet Oliver ja Alvar, edelleen läheiset ja rakkaat.
Lapsena Heikkala vietti mielellään aikaansa sienimetsässä, mutta tärkeintä oli aina laulaminen ja esiintyminen. Vanhemmat kertoivat myöhemmin, että jo päiväkodissa Heikkala asetteli ystävänsä riviin ja piti heille tanssi- ja lauluesityksiä.
Unelma-ammatista kysyttäessä Heikkala ilmoitti topakasti ryhtyvänsä pop-tähdeksi.
– Musiikki on ollut aina elämässäni, Heikkala kertoo. Myös kotona soitettiin ja laulettiin yhdessä. Isän veli on pianisti ja isän isä rumpali.

Teini-ikäisenä Heikkala opiskeli jo musiikkiluokalla, kävi laulutunneilla, lauloi kuorossa, soitti pianoa, kokeili huilua ja otti osaa jokaiseen mahdolliseen kisaan, jossa pääsi laulamaan.
Samalla hän oli huolissaan: Torniosta oli vaikea päätyä parrasvaloihin, hänen olisi päästävä pääkaupunkiin tai vähintään Ouluun. Ratkaisun tarjosi Kallion ilmaisutaidon lukio, jossa Heikkala aloitti opinnot kymmenen vuotta sitten.
Lukiossa Heikkala alkoi kirjoittaa omia tekstejä. Dilemma piili siinä, että hän ei uskaltanut ja halunnut näyttää biisejään kellekään. Laulamisesta Heikkala oli itsevarma, sen hän osasi, mutta lyriikoiden kirjoittaminen tuntui paljastavalta ja henkilökohtaiselta. Puhelimen muistio täyttyi aihioista, joita kukaan ei koskaan kuullut.
Jossain vaiheessa Heikkalaa alkoi ärsyttää. Hänen ympärillään samanikäiset pojat tekivät musiikkivideoita, lyhytelokuvia, biisejä. Ei kukaan heistäkään osannut sen enempää kuin Heikkala, mutta he tekivät siitä huolimatta, eivät kyselleet lupia tai oikeutusta.
Heikkala huomasi sisuuntuvansa.
– Aloin tosissani miettiä, että miksi en ala vain tehdä. Miksi oletan, että minun pitäisi olla jo alussa superhyvä.

Suivaantuminen
Lukion jälkeen Heikkala näytteli Salatut elämät -sarjassa Mira Angervuon roolia, haaveili opinnoista Teatterikorkeakoulussa ja jätti musiikin vähemmälle. Vaikka sydän veti laulamaan, tuntuivat teatteriopinnot turvallisemmilta.
Näytellessään hän sai pukea päällensä roolin, laulaessaan hän oli paljaampi. Kun vanhemmat tai paras ystävä kyselivät musiikkihaaveista, Heikkalaa ärsytti. Miksi painostatte, antakaa olla, hän vastasi. Samalla hän tiesi läheistensä olevan oikeassa.
Vaikka Heikkala nautti työstään näyttelijänä, hän mietti jatkuvasti, että elämä tuntui jo päälle parikymppisenä liian tasaiselta. Heikkala ei halunnut löytää itseään vuosien päästä tilanteesta, jossa hän miettisi katkerana, miksi ei koskaan edes yrittänyt.
– Jossain hetkessä minuun iski ajatus, että olen vielä nuori, voin testata vaikka mitä, jos vain uskallan. Tajusin, että en voi loputtomasti juosta karkuun kohtaloani.
Ensimmäinen single Uus Bitch julkaistiin maaliskuussa 2024. Se oli Heikkalalle unelman täyttymys. Se, mihin hän ei kuitenkaan ollut varautunut, oli päälle vyörynyt vihapuhe. Julkisuuteen hän oli tottunut jo aiemmin, mutta tämä oli uutta. Pahinta vaihetta kesti kaksi vuotta.
Päivittäin, kun Heikkala avasi puhelimensa, törkeät kommentit tulvivat silmille, kuten biisisi ovat kamalaa paskaa, kuunteleeko joku tällaista oikeasti, näköjään alastomuus myy.
Vaikka Heikkala pisti vastaan, lopulta kommentit menivät ihon alle.
– Jos joku haukkui TikTokissa vaatteitani, se tuntui jo lähes normaalilta. Näinhän sen ei todellakaan pitäisi mennä.
Kurssi muuttui, kun Heikkala julkaisi Nro1 bämä -biisin. Hän halusi tehdä jotain, joka saisi kiusaajat hiljenemään ja tsemppaisi samalla muita. Kun biisi oli ulkona, jokin muuttui. Herjaaminen väheni yhtä äkkinäisesti kuin alkoikin. Fanit lähettivät viestejä, kuinka olivat saaneet biisistä voimaa sanoa vastaan.
– Ehkä kyse oli suivaantumisesta. Siitä, että olen viimein juuri sellainen kuin olen. Ottakaa tai jättäkää, minä menen eteenpäin.

Vaikuttavat vanhemmat
Heikkala kertoo ymmärtäneensä vasta aikuisena, kuinka kannustavia hänen vanhempansa ovat olleet. He ovat aina korostaneet tyttärelleen, että voit olla mitä haluat. Oli koskettavaa ymmärtää, että kaikkien vanhemmat eivät toimi samoin.
Jo varhain Heikkalan isä kokosi perheen saman pöydän ääreen askartelemaan unelmakarttoja. Vaikka isän unelmakarttapajat joskus ärsyttivät, tajusi Heikkala samalla niiden arvon. Kun unelmiaan kirkasti esimerkiksi kirjoittamalla, niitä kohti oli aavistuksen helpompi mennä.
Yksi unelmakartalle hahmotelluista haaveista toteutui viime kesänä, kun Heikkala esiintyi lauantai-iltana Flow Festivalin päälavalla monituhatpäisen yleisön edessä. Ennen lavalle astumista Heikkala meinasi saada hepulin. Niin uskomattomalta kaikki tuntui. Päällään hänellä oli musta tyllihame ja niittivöistä tehty toppi.
Kun keikka alkoi, olo oli kuitenkin itsevarma. Tämän minä osaan, tätä minä haluan. Yleisö mylvi, Heikkala ehti huomata esiintyessään tanssivat massat ja hymyt. Keikan jälkeen hän itki.
Kesän aikana Heikkala kiersi myös muilla suurilla festivaaleilla, kuten Ruisrockissa, Provinssissa, Ilosaarirockissa ja Blockfesteillä.
Tästä hän oli haaveillut.
– Haluan tarjota yhtä näyttäviä show-elämyksiä, joita sai aikanani katsellessani Miley Cyruksen ja Lady Gagan keikkatallenteita äitini kanssa.

Kesän jälkeen Heikkala alkoi tehdä taas uutta musiikkia. Rauhassa ja kiireettä, ilmestyy kun ilmestyy, hän toteaa. Artistiuran rinnalle Heikkala tarvitsee aikaa, jolloin ei ole full glam -tähti, vaan ihan vain Olga.
Silloin hän viettää aikaa perheensä kanssa, lähtee kavereidensa mökeille saunomaan, samoilee luonnossa tai pitää läheisilleen pokeri-illan, juo lasin hyvää viiniä. Ystävänsä pian syntyvälle lapselle hän neuloo pipoa.
Musiikkiuralleen Heikkalalla on vielä paljon annettavaa, nyt on vasta päästy vauhtiin.
– Ehkä tärkein oivallukseni on lopulta se, että oman pään ei pidä antaa asettaa esteitä. Lopulta jokainen on itse unelmiensa suurin vastus. Sille kannattaa laittaa vastaan.