Opinnäytetyö: Ruskeat artistit suomalaisella musiikkialalla

Musiikkiala on murrosvaiheessa, jossa moninaisuus, representaatio ja rakenteellinen yhdenvertaisuus ovat nousseet keskeisiksi teemoiksi. Muutoksen toteutuminen edellyttää pitkäjänteistä työtä ja monien erilaisten toimijoiden näkökulmien esiin tuomista.

Marie José Masenan opinnäytetyö tarkastelee ruskeiden artistien asemaa suomalaisella musiikkialalla osana laajempaa keskustelua monimuotoisuudesta, tasa-arvosta ja kulttuuristen rakenteiden uudistamisesta. Suomalainen musiikkiala voi näyttää suuntaa inklusiivisuuden edistämisessä, mutta se saattaa samalla myös ylläpitää vanhentuneita käytäntöjä.

Tutkimus kartoittaa ruskeiden artistien kokemuksia ja alan monimuotoisuuden kehitystä sekä tuo esiin näkemyksiä musiikkialan yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Aineistona käytettiin haastatteluja ja Emma-gaalan pressikuvia. Tulokset osoittavat, että vaikka näkyvyys on lisääntynyt, rakenteellinen yhdenvertaisuus ja osallistuminen päätöksentekoon eivät ole vielä toteutuneet.

Tutkimuksessa haastatellaan seitsemää POC-taustaista (People of Color) musiikkialan toimijaa: Lilli Kehiä, Armando Mokulua, Bianca Moralesia, Aron Gyekyea aka AKEEMia, Benjamin Bentalitya, Luyeye Konssia ja Sophia Wekesaa. Haastattelut valottavat henkilökohtaisia kokemuksia, rakenteellisia esteitä sekä näkemyksiä musiikkikentän kehittämisestä kohti yhdenvertaisempaa ja avoimempaa toimintaympäristöä.

Haastatteluissa korostuivat näkyvyyden ja edustuksen merkitys, taustatoimijoiden rooli, portinvartijuus, tunnustuksen puute sekä tarve aidolle ja kestävälle yhdenvertaisuustyölle. Esiin nousi myös selkeitä kehitysehdotuksia, joiden toteuttaminen on ratkaisevan tärkeää koko alan tulevaisuuden kannalta:

• POC- ja vähemmistötaustaisten henkilöiden tulee olla mukana päätöksenteossa, ei vain esiintyvinä taiteilijoina, vaan myös tuotannon, rahoituksen ja ohjelmistosuunnittelun tasoilla. Osallistuminen päätöksentekoon varmistaa, että moninaisuus ei jää pelkäksi teemaksi, vaan näkyy konkreettisina tekoina ja valintoina.
• Turvalliset tilat, kulttuurinen sensitiivisyys ja antirasismi. Yhdenvertainen musiikkiala vaatii turvallisia tiloja, kulttuurista ymmärrystä ja aktiivista antirasistista toimintaa. Nämä eivät ole lisäyksiä vaan perusta.
• Median rooli on keskeinen. Vähemmistötaustaisista tekijöistä ja heidän saavutuksistaan on kirjoitettava aktiivisesti, jotta julkinen kuva musiikkialasta monipuolistuu ja stereotypiat murtuvat. Media vaikuttaa siihen, ketkä nähdään arvokkaina, lahjakkaina ja seuraamisen arvoisina.
• Tuki ja resurssit on jaettava tasavertaisesti. On varmistettava, että apurahat, mentorointi ja tilaisuudet ovat aidosti kaikkien saavutettavissa – ei vain niille, joilla on valmiiksi oikeat verkostot.
• Suunnitelmallisuus ja mitattavat tavoitteet. Yhdenvertaisuus ei synny sattumalta. Se vaatii selkeitä tavoitteita, suunnitelmallista työtä ja mitattavaa dataa. Ilman seurantaa ei voida tietää, mihin suuntaan ollaan menossa – eikä vaikuttaa tehokkaasti.
• Anonyymi rekrytointi voi poistaa ennakkoluuloihin perustuvia esteitä ja lisätä yhdenvertaisia mahdollisuuksia esimerkiksi musiikkialan organisaatioihin, festivaaleille ja koulutuksiin.
• Alan rakenteellisen läpinäkyvyyden lisääminen auttaa tunnistamaan syrjiviä käytäntöjä ja kehittämään niitä. Läpinäkyvyys luo pohjan luottamukselle ja kestävälle muutokselle.

Tutkimuksen tavoitteena on tarjota näkökulmia ja suosituksia, jotka voivat osaltaan edistää musiikkialan rakenteiden kehittämistä kohti yhdenvertaisempaa ja osallistavampaa toimintakulttuuria. Gramex toimi opinnäytetyön toimeksiantajana.

Masena opiskelee Metropolia Ammattikorkeakoulussa Kulttuurituotannon tutkinto-ohjelmassa.