Ihminen antaa musiikille tarkoituksen

Olen viime aikoina tehnyt jonkin verran musiikkia tekoälyllä. Varmaan liikaakin, jos läheisiltä kysytään.

Ehdoton suosikkini on rock-kappale, jonka tein kokkaamastani kanarisotosta. Vaikka sanoituksissa on huomattavia epäloogisuuksia, on biisi minusta hemmetin hauska.

Veikkaanpa kuitenkin, että kenenkään muun mielestä ei ole.

Minulle biisin hauskuus syntyy siitä, että olen itse käskenyt tekoälysovellusta tekemään kyseisen biisin ja että se kertoo lempiruuastani. Kenelläkään muulla tuskin syntyisi minkäänlaista tunnesidettä biisiin. En välttämättä itsekään olisi vilpittömän liikuttunut, jos naapurini Keijo tulisi soittamaan minulle tekemäänsä biisiä makkarakastikkeesta.

Ja tässä ollaan tekoälymusiikin ydinongelmassa: se on merkityksellistä ja vaikuttavaa hyvin rajatulle kuulijakunnalle. Annelin 40-vuotisjuhliin tehty onnittelukappale on hauska kaikkien juhliin osallistuvien mielestä, mutta radiossa se ei tule soimaan.

On tietysti totta, että tekoälyllä voi tehdä jo paljon muutakin kuin puolihumoristisia biisejä kanarisotosta. Tekoäly on monille musiikin ammattilaisille hyödyllinen työkalu siihen, että he voivat tehdä entistäkin vaikuttavampaa taidetta. Samalla tavalla teknologiaa on ennenkin hyödynnetty musiikin tekemiseen.

Kyse on siitä, mitä kaikkea tekoälyllä kannattaa korvata ja mitä ei.

Omasta mielestäni tekoäly ei voi koskaan korvata sitä, että musiikki on viime kädessä ihmisen välittämää tunnetta, kokemusta ja tarinaa. Tekoäly voi olla hyödyllinen apuri luomisprosessissa, mutta jos ihminen jätetään yhtälöstä pois, luovutaan minusta siitä, mikä taiteessa on olennaista.

Lähivuosina tulemme varmasti näkemään vaiheen, jonka aikana ihmisen rooli musiikin luomisessa yritetään korvata kokonaan. Alkuun jotkut voivat siitä innostuakin, mutta pidemmällä aikavälillä ennustan heikkoa menestystä sellaiselle musiikille, jonka kertojalle kuulijat eivät kykene antamaan minkäänlaisia kasvoja.

Tekoälymusiikki ei tule heittämään areenakeikkoja, eikä yksikään teini tule ripustamaan seinälleen julistetta tekoälymusiikin kunniaksi.

Aidon, ihmisen tekemän musiikin merkitys korostuu esimerkiksi niissä hetkissä, kun 40 000 ihmistä laulaa yhtä aikaa Coldplayn Yellowta Olympiastadionilla. Tai kun yhden kevään aikana Käärijä laittaa koko Suomen sekaisin Cha Cha Cha:lla ja tekee itsensä tunnetuksi pelkästä hahmonsa siluetista. Tai kun ravintolassa lähtee soimaan Paula Koivuniemen Aikuinen nainen ja kaikki osaavat laulaa mukana.

Esimerkkejä riittää. Tunneside musiikkiin syntyy siitä, että siitä löytyy jonkinlaista samaistumispintaa. Musiikki menee tunteisiin, tuo esiin muistoja ja vie takaisin tiettyihin hetkiin.

Ihmisen tekemän musiikin arvoa korostaa myös musiikkialan uusi kampanja Musiikki on teillä töissä – ihmiseltä ihmiselle. Sen myötä maaliskuusta alkaen on voinut bongata esimerkiksi mainoksia, joissa Michael Monroe esiintyy toimistoympäristössä tai Sara Siipola ruokakaupassa.

Kampanjan viesti on tietenkin se, että musiikkia kannattaa ylipäänsä käyttää erilaisissa ympäristöissä, kuten toimistoissa, kaupoissa, kampaamoissa ja palvelukodeissa.

Ennen kaikkea viesti on kuitenkin se, että musiikkivalinnoilla on merkitystä – myös liiketoiminnallisesti.

Hissi- ja tekoälymusiikki ovat varteenotettavia vaihtoehtoja, jos keskinkertainen taustaääni riittää. Premiumin ystäville on jatkossakin vaihtoehtona ihmisen tekemä musiikki.