Näin raha saadaan Suomeen

Rahan kulku vaikkapa pariisilaiselta radioasemalta suomalaisen muusikon ja tuottajan tilille on monivaiheinen prosessi, johon liittyy paljon työtä.
Kun suomalainen biisi soi sillä pariisilaisella radioasemalla, tieto tästä menee ranskalaisille tekijänoikeusjärjestöille. Radioasema maksaa niille sikäläisen tariffin ja sikäläisten sääntöjen mukaisen korvauksen musiikin käytöstä.
Korvauksia ulkomailta kertyy pääasiassa äänitteiden radiosoitosta sekä julkisesta esittämisestä ja hyvitysmaksuista.
Gramexilla on kattava verkosto tilityssopimuksia taiteilijoita ja tuottajia eri maissa edustavien tekijänoikeusjärjestöjen kanssa, Ranskassakin. Tämän sopimuksen pohjalta ulkomailta tulevat Gramexin käsiteltäväksi muiden maiden soittolistat siitä, mitä äänitemusiikkia on käytetty.
”Teemme niistä eräänlaisia vaateita ilmoittaen, että tuo tuossa on Gramexia taloudellisesti kiinnostava biisi”, sanoo Gramexin johtaja Tuomas Talonpoika. Tämä kiinnostus pohjaa Gramexille tehtyihin, suomalaisia äänitteitä koskeviin ääniteilmoituksiin. Niistä selviää, kuka on esiintynyt milläkin äänitteellä sekä äänitteen tuottaja.
Ulkomailta tulevat soitto- ja käyttötiedot eivät kuitenkaan läheskään aina ole selkeitä ja täydellisiä. Tietojen etsintä ja äänitteiden tunnistaminen vaatii Gramexilta joskus ”puolisalapoliisityötä”, Talonpoika luonnehtii.
Klassista ja etnoa
Arviolta 60 prosenttia ulkomailta tulevista korvauksista kohdistuu klassiseen musiikkiin. Suomessa on useita ahkerasti levyttäviä sekä maailmalla arvostettuja kapellimestareita ja orkestereita.
”Gramex-maailmassa suomalaista musiikkia on se, kun esittäjät, kapellimestari tai äänitteen Gramex-tuottaja ovat suomalaisia. Kun Tapiola Sinfonietta levyttää Brahmsia, Gramex kerää korvauksia”, Talonpoika sanoo.
Loput 40 prosenttia ulkomaantuotosta jakaantuu tasaisesti eri musiikin lajeille. Suomalainen etno soi maailmalla, samoin harmonikkataiteilijoidemme musiikki. Norjassa soitetaan yllättävän paljon saamenkielistä musiikkia ja Ruotsin Sveriges Radio Finska suosii kaikenlaista suomalaista musiikkia. Pop ja rock keräävät nekin osan tuotosta.
”Suomalainen metalli voi soida ulkomailla sinänsä paljonkin, mutta radiokanava voi olla sellainen, että yksikkökorvaukset eivät ole suuria.”
Esimerkiksi Britanniassa on 400–500 radiokanavaa, mutta vain harva niistä maksaa korvauksia, joista kertyy merkittävää tilitettävää Suomeen asti.
Urheilumainekin auttaa. ”Jossakin vaiheessa Sloveniassa oli paikallinen radioasema, joka soitti joka perjantai kello 12 Matti Nykäsen biisin.”
Pohjana sopimukset
Kansainvälisen rahaliikenteen pohjana ovat tekijänoikeusjärjestöjen keskinäiset sopimukset. Perusmalleja on kaksi: A-sopimuksilla korvaukset kulkevat molempiin suuntiin ja B-sopimuksella raha kerätään, muttei tilitetä toiselle tekijänoikeusjärjestölle.
Monissa maissa taiteilijoilla ja tuottajilla on eri tekijänoikeusjärjestöt, kun Suomessa molemmat toimivat yhdessä Gramexissa. Joissakin maissa on jopa useita taiteilijajärjestöjä, joiden kanssa korvausliikenteestä on sovittava.
Sopimusmaat löytyvät Gramexin verkkosivuilta. Niitä on yhteensä noin kuusikymmentä.
Sopimusten verkko on melko kattava, Talonpoika sanoo. ”Australia puuttuu ja Etelä-Koreaa mietimme. Ehkä meillä jokin päivä on niihinkin sopimus. Etelä-Amerikastakin puuttuu vielä monia maita.”
Tarkat järjestökohtaiset summat julkaistaan joka vuosi Gramexin avoimuusraportissa. Se löytyy järjestön verkkosivuilta. Käytännössä rahat keräävä tekijänoikeusjärjestö vähentää aina omat hallintokulunsa ulkomaille tilitettävistä korvauksista.
Tuomas Talonpoika kertoo niiden vaihtelevan yleensä 10–20 prosentin välillä. ”Prosentti riippuu luonnollisesti muun muassa siitä, paljonko järjestö kaikkiaan kerää korvauksia, missä vaiheessa historiaansa se on, millaisia investointeja järjestö kulloinkin tekee ja niin edelleen.”
Datayhtiö Gramex
Korvausliikenteeseen liittyy valtava määrä tietoa. Gramex alkoi käyttää yhtenä maailman ensimmäisistä Gramex-järjestöistä globaalia RDx-hubia. Sanoista Repertoire Data Exchange juontuva metadatahubi sisältää äänitteiden metadataa eli tunniste- ja oikeudenhaltijatietoa äänitteistä sekä äänitteiden tuottajista.
Taiteilijatietojen uutta teknologiaa ja kansainvälistä yhteistyötä edustaa VRDB-niminen tietokanta ja järjestelmä.
”Kansainvälinen tilitys johtaa osaltaan siihen, että olemme nykyisin entistä enemmän myös datayhtiö”, Tuomas Talonpoika sanoo.
”Enää ei riitä, että tilille tulee rahaa, halutaan myös tietää, mistä se tarkalleen tulee ja milloin käyttö tapahtui. Tämä edellyttää entistä tarkempaa raportointia ja analytiikkaa. Luonnollisesti rahan on myös liikuttava entistä nopeammin. Erityisesti kaupallisesti toimiville äänitetuottajille tämä on tarpeellista ja täysin luonnollista.”
Nykyisin Gramexin asiakkaat näkevät ulkomailta kertyvistä korvauksista, miltä järjestöltä korvaus tulee sekä summan, vaikka se olisi vain yksi sentti.
”Seuraava tavoitteemme ulkomailta tulevan rahan suhteen on antaa tarkkaa tietoa siitä, miltä käyttäjältä ja kanavalta raha tuli. Toki tämä riippuu käytännössä siitä, kuinka hyvin ja tarkkaan ulkomainen järjestö kykenee erilaista dataa Gramexille toimittamaan.”
”Monessa maassa ollaan tässä vielä hyvin paljon alkuvaiheessa Suomen Gramexiin verrattuna. Kotimaisessa tilityksessä voimme jo kertoa tiedot kanavan, biisin ja summan tarkkuudella.”