Pääasiassa live-tapahtumilla elävä jazzmusiikki rakentaa sisukkaasti tulevaisuuttaan, vaikka leikkaukset iskevät siihen kovaa.
Kulttuurileikkaukset varjostavat musiikkialan arkea. Miten tässä ajassa pärjäilee jazz, joka sijoittuu monen silmissä taidemusiikin ja kevyen musiikin välimaastoon.
Jazz saa selvästi vähemmän yhteiskunnan tukea kuin klassinen musiikki, muttei kuitenkaan kerää yhtä suuria yleisöjä tai radiosoittoa kuin valtavirran popmusiikki.
Siksi livetulot ja -tapahtumat ovat jazz-alalle elintärkeitä. Näihin iskevät nyt kulttuurisopeutusten kanssa yhtä aikaa sekä pääsylippujen arvonlisäveron korotus että edistämiskeskusten rahoitusta heikentävä kopiointihyvityksen leikkaus.
Jazzin ammattilaiset tietävät, että ajat eivät muutenkaan ole ihan helpoimmasta päästä. Hommia painetaan kuitenkin sisulla ja sydämellä.
Helsingissä majaansa pitävän We Jazzin toimitusjohtaja Matti Niveksen mukaan ihmiset ovat varovaisia ja heidän ostovoimansa on heikentynyt. “Liput ostetaan mahdollisimman myöhään ja varmasti levykaupoilla käynti on asia, johon vaikuttaa talouden tila ja ihmisten kokemus siitä.”
KAIRA-yhtyettä ja Virtanen/Niittynen quartetia vetävä pianisti Markus Niittynen on samaa mieltä. ”Jotenkin tuntuu siltä, ettei korona-ajoista ole vieläkään henkisesti toivuttu, kaikki ovat varovaisempia.”
Tampereella toimivan Eclipse Musicin toimitusjohtaja Tapio Ylisen mukaan jazzin julkaisutoiminta käy levy-yhtiöille entistä vaikeammaksi.
“Julkinen tuki on ollut aikaisemminkin melko pientä, mutta se oli kuitenkin tärkeä osa kokonaisrahoitusta. Nyt sitä ei käytännössä ole enää ollenkaan”, sanoo Ylinen.
Sama koskee tapahtumien järjestämistä. ”Järjestämäni jazzklubisarjan julkinen rahoitus on pudonnut viimeisen kahden vuoden aikana 75 prosenttia. Myös peruutuksia tule paljon. Lippujen hintoja on täten ollut pakko nostaa, mikä taas tuottaa lisää riskejä.”
Yksityisen kopioinnin hyvityksen leikkausten vaikutukset näkyvät Ylisen mukaan jo nyt.
”Musiikinedistämissäätiö MES on jo ennakoivasti alkanut pienentää tukiaan siihen pisteeseen, ettei niillä ole enää käytännön toiminnan kannalta kuin kosmeettista merkitystä, jos sitäkään.”
Vaikka talous on tiukkaa, sisukas jazz-ala näkee sisällöllisesti paljon kasvumahdollisuuksia. Myös yhteiskunnan toivotaan tunnistavan ne.
Suomen Jazzliiton toiminnanjohtaja Maria Silvennoisen mukaan suomalaiset jazzmuusikot ovat korkeasti koulutettuja ja kansainvälisen tason huippuammattilaisia.
“Kuulenkin usein kansainvälisten kollegojen suusta ihmettelyä siitä, kuinka muun muassa teknisesti taitavia suomalaiset jazzmuusikot ovat.”
Monet kotimaiset jazzmuusikot konsertoivat jo nyt aktiivisesti kansainvälisillä estradeilla. “Muusikot kuten vaikkapa Iiro Rantala, Linda Fredriksson, Joonas Haavisto, Aki Rissanen ja Kaisa Mäensivu ovat rakentaneet pitkään ja kestävästi kansainvälistä näkyvyyttään.”
Esimerkiksi We Jazzin julkaisujen ja lehden suurin yleisö on jo nyt ulkomailla. Matti Nives toivoisikin, että päättäjät katsoisivat suomalaisen musiikin kenttää sillä silmällä, mistä saadaan aidosti kansainvälisiä toimijoita.
”Sellaisia, jotka kaikella toiminnallaan toimivat jo lähtökohtaisesti kansainvälisesti tavalla, joka on hankkeita kestävämpää ja luo kansainvälisiä rakenteita Suomeen.”
Mahdollisuuksia kasvuun siis on. Miksei kasvun mahdollisuuksiin siis tartuta?
Silvennoinen vertaa Suomen panostuksia jazzmusiikin kansainvälistymiseen muihin Pohjoismaihin ja toteaa, että ne ovat merkittävästi pienemmät. “Viennin tulokset yleensä ovat melko suoraan verrannollisia vienti- investointeihin, näin myös jazzmusiikissa.”
Tilannetta ei helpota se, että Suomen maantieteellinen sijainti Euroopan reunalla nostaa konserttien matkakuluja Keski-Euroopan kollegoihin verrattuna.
“Moni muusikko toivoisikin, että meillä olisi kansainvälisen konsertoinnin kilpailueroon matkakulujen osalta olisi tehokas tukijärjestelmä.”
SaloJazz Festivalin osa-aikaisena toiminnanjohtajana toimiva musiikinopettaja Marko Heikura toivoo, että päättäjät näkisivät kokonaisuuden. ”Tulisi ymmärtää luovien alojen taloudellinen merkitys, jonka jälkeen voidaan keskustella aidosti resursseista.”
Suomen jazzin kärkinimiin kuuluva Timo Lassy nostaa esiin uuden sukupolven, joille kansainvälisyys on normaali osa elämää.
“Suomessa on osaamista sekä soittamisen että tuottamisen puolella. On hyvä, että nuoren sukupolven tyypit … kuten Mäensivu ja Soikkeli näkyvät somessa ja kiertävät ulkomailla.”
Vielä ei ole nähty superläpimurtoja. ”Loppupeleissä kansainvälinen menestys rakentuu osaamiselle, yleisöön vetoavalle karismalle ja kontakteille.”
”Suomessa on paljon osaamista ja huipputason nuori kasvaa koko ajan, mutta tennistermeillä puhuttuna Björn Borg meiltä vielä toistaiseksi puuttuu”, sanoo myös Markus Niittynen.
”Tässä niitetään sen tuloksia, että Suomessa ei arvosteta tarpeeksi kulttuuria. Kuvitellaan, että pelkällä matematiikan osaamisella kaikki menee maaliin.”
Tapio Ylisen mukaan laajamittainen jazzvienti ulkomaille on saanut vielä odottaa. “Yksittäisiä hienoja ‘vientituotteita’ on toki jo, Verneri Pohjolaa, Iiro Rantalaa ja Linda Fredriksonia jne.”
”Laajamittaisen viennin esteenä on muutamia pullonkauloja. Olematon rahoitus on iso ongelma.”
Ylinen peräänkuuluttaa myös rohkeampaa oman soundin etsimistä. “Kilpailemme usein esimerkiksi amerikkalaisten kanssa heidän omalla pelikentällään. Saattaisi olla hedelmällisempää yrittää etsiä rohkeasti omaa soundia ja tuoda uusia, uniikkeja vaikutteita mukaan vientikilpailuun.”
Maailmanvalloitukseen tarvitaan resursseja. Vientiyrityksiäkin kasvaa useimmiten niistä, jotka ovat menestyneet kotimarkkinoilla. Mistä suomalainen jazztoimija saisi paukkuja kansainvälistymiseen?
Moni jazz-ammattilainen muistelee kaihoisasti 90-lukua, kun jazz-levyä vielä myytiin muuallakin kuin keikoilla. Anttilan tavaratalon levyhyllystä lähti moni hyvä vinyyli- ja CD-levy jazzdiggarin kotiin.
Tänään on toisin. Levyliikkeitä on vähemmän ja Spotify jakaa keski-ikäisen jazzdiggarin maksamat premium-maksut suuren yleisön (eli nuorten) suosikeille, eikä niille yhtyeille, joita jazzdiggari itse kuuntelee.
Muutoksen suuruuteen vaikuttaa toki myös jazzin genre, sillä kokeellisemmalla jazzilla markkina on aina ollut pienempi.
Silvennoisen mukaan jazzpuolella levyjä myydään yhä livekonserttien yhteydessä.
“Tasokkaita kotimaisia jazzjulkaisuja tehdään paljon. Niille soisi luonnollisesti nykyistä enemmän näkyvyyttä ja kuuluvuutta mediassa”, sanoo Silvennoinen.
Timo Lassyn mukaan levynteko on muuttunut haastavammaksi. “Keikoilla levyjä ostetaan, mutta pitää olla valmis markkinoimaan rajusti ja seisomaan nimmarikynän kanssa myyntitiskin takana.”
“Muusikko joutuu ottamaan itse riskiä, pienlevy-yhtiöt eivät ole juurikaan sijoittamassa levyn tuotantoon eli nämä kulut lankeavat artistille.”
Koska levyt ja striimauspalvelut eivät juuri tuota, konsertit ja festivaalit ovat alalle entistä tärkeämpiä.
Siksi näiden tapahtumien toimintaedellytyksiin kohdistuvat leikkaukset iskevät kipeästi sekä kotimaiseen toimintaan että vientimahdollisuuksiin.
Suomen tunnetuimpia jazzfestivaaleja lienevät Pori Jazz, April Jazz, Turku Jazz, We Jazz, Baltic Jazz ja Tampere Jazz Happening. Yritysyhteistyö on monille näistä tuttua.
”Uskon, että yhteistyö yritysten ja muiden kulttuuriorganisaatioiden kanssa avaa meille kaikille uusia ovia toimia tässä maailmassa. Meillä on siitä hyviä kokemuksia,” sanoo April Jazzin toiminnanjohtaja Matti Lappalainen.
Yhteistyötä korostaa myös SaloJazz Festivalin Marko Heikura. ”Tärkein yhteistyökumppani on kaupunki.”
”Suomesta löytyy upeita yleisöä kiinnostavia esiintyjiä, joiden kanssa saamme salin täyteen.”
SaloJazz on omalla alueellaan tärkeä festivaali, mutta sen taloudelliset raamit ovat tiukat.
“Sopeutamme toimintamme taloudelliseen tilanteeseen. Vuositasolla konserttien määrä suhteutuu suoraan kaupungin, Taiken ja MESin avustusten määrään.”
Eduskunta käsittelee joulukuussa hallituksen budjettiesitystä, johon sisältyy yksityisen kopioinnin hyvityksen puolittaminen 11 miljoonasta eurosta 5,5 miljoonaan euroon. Tällä hyvityksellä rahoitetaan merkittävä osa Musiikin edistämissäätiö MESin, Audiovisuaalisen taiteen edistämissäätiö AVEKin ja visuaalisten taiteiden edistämissäätiö VISEKin tuista.
Maria Silvennoisen mukaan leikkaus vähentää kotimaisia ja kansainvälisiä jazzkiertueita ja konsertteja sekä laskee jazzlevytysten määrää. “Erityisesti jazzmusiikin alueelliseen saatavuuteen leikkauksilla on vahva negatiivinen vaikutus.”
Tapahtumateollisuuden toiminnanjohtaja Sami Kermanin mukaan leikkaukset vaikuttavat merkittävästi kotimaiseen musiikkisisältöön ja tapahtumien lipunmyyntiin.
”Yksityisen kopioinnin hyvityksen leikkaus vaikuttaa suoraan kotimaiseen musiikkisisältöön ja sen elinvoimaan, ja tapahtumalippujen alv-korotus vähentää vastaavasti tapahtumien lipunmyyntiä.”
“Erityisesti jazzin kaltaisissa sisällöissä, jotka täyttävät klubeja, mutta eivät niin usein stadioneja, monien leikkausten ja veronkorotusten samanaikaisuus on taloudelliselle yhtälölle myrkkyä”, sanoo Kerman.
Musiikin edistämissäätiön Tommi Saarikivi on samaa mieltä. ”Varaudumme sekä skenaarioon, jossa hyvitysleikkaus pysyy nykyisellään eikä muuta apua tule, että skenaarioon, jossa tilanne helpottuu jonkin verran eduskunnassa. ”
Hyvityksen leikkauksen vaikutus live-kenttään on Saarikiven mukaan valtava. ”Elävän musiikin kaikki tuet muodostavat kolmasosan kaikesta säätiön tukikokonaisuudesta, ja käytännössä hyvitysleikkaus on niin valtava, että se iskee väistämättä myös liveen.”
Saarikivi on huolissaan, koska leijonanosa Musiikin edistämissäätiön rahoituksesta tulee yksityisen kopioinnin hyvityksestä. ”Jos mitään apua eduskunnasta ei tule, leikkuri käy myös live-sektorilla noin 30 %:n tasolla.”
”Puhutaan satojen tuhansien eurojen tasosta, joka leikkautuu varmasti juuri siinä suhteessa kuin hyvityksen leikkaus puree meidän tukikokonaisuuteemme.”