• EN
  • SV
  • Musiikin metadata
    Osa 1: Mitä ja miksi?

    Gramexin johtaja Tuomas Talonpoika tarkastelee artikkelisarjassaan ”Musiikin metadata” metatietojen merkitystä äänitealalla.
    Mitä jokaisen ammattilaisen olisi hyvä ymmärtää?

     

    Arrow down
    Teksti: Tuomas Talonpoika

    Äänitebusineksessa toimivat tekijänoikeusjärjestöt ja yhteishallinnointiorganisaatiot ovat nopeasti muuttumassa kansainvälisiksi datayrityksiksi.

    Gramexissa ja sen sisarorganisaatioissa vastaanotetaan, käsitellään ja muunnetaan jatkuvasti huomattavat määrät erilaista dataa. Data ja sen käsittely hyödyttävät äänitteiden oikeuksien omistajia erityisesti tekijänoikeuskorvausten maksamisessa.

    Avain tähän kaikkeen on äänitteen metadata.

    Metadata on muutakin kuin tunnistekoodeja

    Useimmat tämän artikkelin lukijat ovat todennäköisesti törmänneet termiin” metadata” eri yhteyksissä, jotka liittyvät musiikkiäänitteisiin ja niiden käyttöön.

    Usein metadatasta puhutaan erilaisten koodien yhteydessä. Vastaan on voinut tulla ISRC-koodi, IPN- ja ISNI-koodi.

    Edellä mainittuja tunnisteita kutsutaan yleisesti musiikkitunnisteiksi. Ne ovatkin osa laajempaa metadatakokonaisuutta.

    Mutta on virheellistä ajatella, että tunnisteet ovat kokonaan sama asia kuin musiikin metadata. Metadata eli metatiedot ovat paljon muutakin kuin yksittäisiä tunnisteita tai koodeja.

    Onkin olennaista, että kaikki musiikkituotannon ja musiikin ekosysteemien parissa työskentelevät ovat tietoisia musiikin metatietojen merkityksestä, tärkeydestä ja perussäännöistä. Metatiedot ovat nimittäin keskeinen osa nykyaikaista musiikkiteollisuutta riippumatta siitä, onko kyseessä ammattilainen vai harrastaja.

    Samanaikaisesti myös metatiedon kaupallinen arvo kasvaa merkittävästi.

    Samanaikaisesti myös metatiedon kaupallinen arvo kasvaa merkittävästi.

    Teknisen kehityksen mahdollistamat uudet musiikin käyttömuodot ja -tilanteet, jotka palvelevat musiikkiäänitteiden loppukäyttäjiä ja musiikin oikeuksien omistajia yleensä, luovat kokonaan uusia markkinoita.

    Myös markkinointi – joka digitalisoituu ja kasvaa nopeasti tekoälyn kehityksen myötä – sekä sosiaalisen median alustat hyödyntävät entistä tehokkaammin musiikin äänitteisiin liitettyjä metatietoja.

    Mitä metatiedot ovat?

    Teknisessä mielessä metadatalla tai -tiedolla tarkoitetaan erilaisia tietoja, jotka on sisällytetty digitaaliseen audio- tai audiovisuaaliseen tiedostoon. Nämä tiedot koskevat kyseisen tiedoston sisältöä tai muita sisältöön eri tavoin liittyviä asioita, kuten tietoja oikeudenhaltijoista tai sisältötyyleistä.

    Metadataa voidaan luokitella monin eri tavoin, mutta yleinen malli on seuraava:

    – Kuvaileva metadata sisältää tietoja, kuten kappaleen nimen, pääesiintyjän tai kappaleen julkaisupäivän äänitteellä.

    Omistusmetadataan sisältyy esimerkiksi tietoja alkuperäisen äänitteen tuottajan oikeuksista.

    Kuvaileva ja omistukseen liittyvä metadata on tyypillisesti ainutkertaista tietoa. Tyypillistä on, että kappaletta kohti on vain yksi nimi ja yksi sarja sitä koskevia tietoja tai yksi julkaisupäivä.

    Kolmas metadatan luokka on suosittelumetatiedot. Esimerkkinä suosittelumetadata voidaan mainita kappaleen genre- tai tyylikuvaus.

    Tätä metatietoa käytetään myös kyseisen kappaleen yhdistämiseen erilaisiin loppukäyttäjille tarkoitettuihin suosittelualgoritmeihin.

    On myös syytä huomata, että termiä ”metadatan löytäminen/haku” käytetään yhä useammin kuvaamaan yhtä metadatan pääluokkaa. Sen avulla käyttäjät voivat hakea eri algoritmitoimintoihin liittyviä kappaleita joko itse tai palvelun kautta.

    Toinen usein käytetty metadatan luokittelumalli on seuraava: metadataluokat voidaan jakaa karkeasti neljään pääryhmään: Perusmetatiedot (esim. kappaleen nimi), tekniset metatiedot (esim. ISRC-koodi), tekijämetatiedot (esim. tuottajan ja muusikon tiedot) ja markkinointimetatiedot (esim. erilaiset julkaisutiedot ja genre).

    Hyvin jäsennelty metadata helpottaa äänitteiden löytämistä musiikin suoratoistopalveluista.

    Metadatan tarkoitus

    Metadatan avulla voidaan välittää tietoa äänitteen loppukäyttäjille, esimerkiksi kappaleen esittävän yhtyeen tai artistin henkilöllisyys.

    Metadatan tiedot näytetään parhaimmillaan kiinnostavalla ja informatiivisella tavalla, esimerkiksi musiikin suoratoistopalvelun näyttöruudulla, jossa näkyy parhaillaan soittavan artistin nimi ja kappaleen tiedot.

    Hyvin jäsennelty metadata helpottaa äänitteiden löytämistä musiikin suoratoistopalveluista. Digitaaliset palveluntarjoajat (DSP) ovat laatineet kattavat ohjeet ja oppaat, jotka auttavat metatietojen luomisessa.

    Tällä hetkellä metadatan tehokkain ja laadukkain käyttö on keskittynyt DSP-alalle. Tulevaisuudessa on kuitenkin mahdollisuuksia merkittävään kasvuun erityisesti tekijänoikeusjärjestöjen back office -toiminnoissa.

    Metatiedot ja tekijänoikeusjärjestö

    Äänitetyn musiikin käyttö on yleistymässä monissa eri ympäristöissä.

    Samanaikaisesti myös tekijänoikeusjärjestölle ilmoitettujen äänitteiden määrä on lisääntynyt huomattavasti. Tämä johtaa siihen, että tekijänoikeusjärjestöissä liikkuun erilaisissa tunnistus- ja yhdistämisprosesseissa erittäin huomattava määrä eri ääniraitoja.

    Äänitteiden määrän lisääntyminen johtaa siihen, että entinen manuaalinen työ muuttuu teknologian avulla toteuttevaksi tekniseksi prosessiksi. Tietoja käsitellään ja analysoidaan automaattisesti erilaisten tekoälyavusteisten toimintojen avulla.

    Tekijänoikeusjärjestöt kuten Gramex käyttävät metatietoja päivittäisissä prosesseissaan, kun musiikin käyttäjät ilmoittavat niille äänitteiden käytöstä.

    Tekijänoikeusjärjestössä metatietoja ja niihin liittyviä tunnisteita voidaan käyttää oikean tallenteen ja asiaankuuluvien oikeudenomistajien tunnistamiseen esimerkiksi korvausten maksamista varten.

    Tekijänoikeusjärjestössä metatietoja ja niihin liittyviä tunnisteita voidaan käyttää oikean tallenteen ja asiaankuuluvien oikeudenomistajien tunnistamiseen esimerkiksi korvausten maksamista varten.

    On ratkaisevan tärkeää tunnistaa radion käyttämä äänite tarkasti käyttötietoprosessin alkuvaiheessa. Kaikki äänitteiden käyttäjien ilmoittamat käyttötiedot eivät ole kuitenkaan suoraan käyttökelpoisia tietoja organisaatioiden maksamien tekijänoikeuskorvausten laskentaan.

    Esimerkiksi joissakin tapauksissa äänitteen alkuperäinen tuottaja on voinut myydä tuotanto-oikeutensa tai oikeudet on siirretty tai lisensoitu kolmannelle osapuolelle. Tällöin rojaltit maksetaan muulle osapuolelle kuin äänitteen alkuperäiselle tuottajalle. Pelkkä biisin käyttötieto ei siis riitä.

    Käytännössä tekijänoikeusjärjestöt ylläpitävät omia ”tuotantotietokantojaan”, jotka usein sisältävät yksityiskohtaisempia tietoja kunkin yksittäisen äänen kulloisestakin oikeudenomistajasta erilaisten teknisten linkkien kautta.

    Jumpin’ Jack Flash ja It’s My Life

    Havainnollistetaan edellä esitettyä esimerkillä. Tunnetusta kappaleesta ”Jumpin’ Jack Flash” (kirjoittajat: Richards ja Jagger) on yli 90 The Rolling Stonesin itsensä levyttämää versiota.

    Kyseisillä versioilla on tällä hetkellä lukuisia tuottajaoikeuksien haltijoita, minkä lisäksi eri muusikot esiintyvät usein bändin taustalla eri äänityksissä.

    Asia on helppo ymmärtää. Tyypillisesti minkä tahansa kappaleen ja kappaleen studioversioissa on mukana studiomuusikoita, jotka ovat kyseisen alan asiantuntijoita. Liveversioissa on taas mukana kyseisen kiertueen erikoismuusikoita. Myös jokaisella uudella kiertueella on usein toisia uusia muusikoita.

    Näistä syistä on ratkaisevan tärkeää, että tekijänoikeusjärjestöillä on aina tiedossaan kappaleen oikea versio.

    Metatietojen tarkkuuden osalta on tärkeää huomata, että erilaisilla yleisesti käytetyillä tunnisteilla on keskeinen merkitys ja tarkoitus teknisissä prosesseissa.

    Esimerkkinä tästä on ISRC-koodin (International Standard Recording Code) käyttö musiikkitallenteiden ja musiikkivideoiden osalta. ISRC-koodi on alun perin luotu julkaisukoodiksi, ei varsinaiseksi tunnisteeksi metadatassa. ISRC-koodin käyttöä koskevien kansainvälisten sääntöjen mukaan jokaiselle yksittäiselle tallenteelle on annettava yksilöllinen ja riippumaton koodi.

    Käytännössä jokaiselle tallenteen vähäisellekin vaihtelulle olisi siis annettava uusi ja erillinen ISRC-koodi. Nyrkkisääntö on, että perusremasterointi ei synnytä uutta äänitettä.

    On kuitenkin tapauksia, joissa myös tätä voidaan soveltaa. Yleisin tapa käyttää uutta ISRC-koodia on, kun bändi tekee samasta kappaleesta sekä studio- että liveversion. Tällöin kummallekin versiolle on annettava yksilöllinen ISRC-koodi.

    Siksi edellä mainituilla yli 90 Rolling Stonesin ”Jumpin’ Jack Flash” -levyllä on kullakin oma ISRC-koodinsa.

    On myös mahdollista, että samaan tallenteeseen liittyy erilaisia metatietoja.

    On myös mahdollista, että samaan tallenteeseen liittyy erilaisia metatietoja. Epätavallista, mutta ei mahdotonta on se, että yhdellä kappaleella ja äänitteellä on useita ISRC-koodeja, jotka ovat yleensä peräisin eri lähteistä.

    Tällaiset tapaukset ja muut tapaukset, joissa metatiedot ovat ristiriidassa keskenään, voivat aiheuttaa merkittäviä haasteita tekijänoikeusjärjestöille. Hyvin usein on epäselvää, mitkä metatiedot ovat oikeita. Tällaiset ristiriidat yhdistyvät joskus niin sanottuihin oikeuksien ristiriitoihin tai oikeuksien kiistoihin.

    On myös tärkeää ottaa huomioon tapa, jolla metatiedot alun perin luodaan.

    Esimerkiksi Bon Jovin Bon Jovi’s ”It’s My Life (Acoustic Version)” and ”It’s My Life – Acoustic Version” tallenteiden metatietoihin tallennetut tiedot ovat erilaiset eri nimeämismuodoista johtuen, vaikka kyseessä onkin yksi ja sama äänite.

    On mahdollista, että jossain vaiheessa tämä Bon Jovin ”It’s My Life” -äänite sekoitetaan myös Dr. Albanin samannimisen äänitteen kanssa. Oikeinkirjoituksella ja tietojen tarkkuudella voi olla merkittävä vaikutus tietojen käsittelyyn. Kehittyneiden oikeuksienhallintajärjestelmien ja niiden käyttämien erilaisten algoritmien pitäisi kuitenkin pystyä löytämään ja tunnistamaan kappaleet muillakin keinoin kuin vain niiden nimien perusteella.

    Standardit ja luotettavuus

    Koska tulevaisuudessa tietoja luetaan ja käsitellään yhä useammin pelkästään koneiden ja teknisten ratkaisujen avulla, tarkkuus ja vakiintuneiden standardien noudattaminen on ratkaisevan tärkeää.

    On mahdollista, että yhden ja saman äänitteen erilaiset kirjoitus- ja raportointityylit voidaan tunnistaa ja lopulta yhdistää samaksi äänitetiedoksi esimerkiksi tekoälytoimintojen avulla.

    Tekoälyn käyttöönotto vaatii kuitenkin aikaa ja resursseja. Myös tekoälyn käyttö asettaa omat haasteensa. Kehittynyt tiedon prosessointi on ihmissilmää tarkempi erilaisten yhdistelmien tunnistamisessa, jolloin myös mahdollisten virheiden todennäköisyys kasvaa. Siksi on ratkaisevan tärkeää noudattaa erilaisia standardeja ja formaatteja, joilla varmistetaan musiikin metatietojen yhdenmukainen käyttö ja hyödyntäminen.

    Merkittävin musiikkialan metatietojen kansainväliseen siirtoon ja toimittamiseen kehitetty standardi on DDEX.

    Merkittävin musiikkialan metatietojen kansainväliseen siirtoon ja toimittamiseen kehitetty standardi on DDEX.

    Tällä hetkellä DDEX on laajimmin käytetty standardi musiikkiäänitteiden metatietojen siirtämiseen DSP-palveluihin.

    DDEX-standardeja on kuitenkin otettu käyttöön myös muilla toimialoilla, kuten tekijänoikeusjärjestöissä. Näin metatietostandardit parantavat tietojen yhdenmukaisuutta ja helpottavat tietojen siirrettävyyttä eri järjestelmiin. 

    Vastuita ja velvollisuuksia

    Vastuu metatietojen oikeellisuudesta on myös juridinen kysymys. Erityisesti edellä mainittujen löytämis- ja hakuprosessien kannalta on tärkeää, että metatiedot on järjestetty ja laadittu oikein.

    Kun tallennetut ja välitetyt metatiedot on kerran syötetty, muutoksia on hyvin vaikea tehdä jälkikäteen.

    Lisäksi on haastavampaa perua metatietoja, kun ne on julkaistu ja levitetty. Ne, joilla on taloudellisia oikeuksia puolustettavanaan, huolehtivat kuitenkin yleensä omista oikeudellisista suojatoimistaan.

    Toinen keskeinen kysymys on sen määrittäminen, kuka voi ja kenen pitäisi luottaa kyseisiin metatietoihin.

    Tässä suhteessa on olennaisen tärkeää, että oikeat ja luotettavat metatiedot luodaan tallenteen alkuperäisen tuottajan toimesta. Alkuperäinen tuottaja saa yleensä myös ISRC-koodin äänitteen metatiedoissa. Alkuperäisellä tuottajalla on tyypillisesti hallussaan kaikki tarvittava tieto ja tiedot erityisesti niin sanottujen ”kuvailevien metatietojen” osalta.

    Keskeinen oikeudellinen kysymys on, onko olemassa oikeudellinen velvoite varmistaa, että metatietoihin tallennetut tiedot eivät muutu tai niitä ei tulkita tavalla, joka on ristiriidassa niiden alkuperäisen sisällön kanssa.

    Käytännössä tämä on varmistettu sopimusoikeudella. Mutta kuten mikä tahansa muu taloudellisesti merkittävä tekijä musiikkiteollisuudessa, myös musiikin metatiedot voivat joutua piratismin tai muun taloudellisen väärinkäytön kohteeksi.

    Lue sarjan muut osat

    GramexPress
    Musiikin metadata – Metatiedot ja yhden biisin tarina

    Lisää samasta aiheesta
    Artistit Data Muusikot Tekijänoikeudet Tuottajat
    Jaa artikkeli