Laulaja-lauluntekijä Maija Vilkkumaa haluaa rakentaa popmusiikille arvoa ja arvostusta – ja siten myös menestystä.
Maija Vilkkumaa valittiin vuodenvaihteessa Gramexin hallitukseen historian ensimmäiseksi suoraksi artistiedustajaksi.
Uusi luottamustoimi limittyy vastapainoksi lauluntekijä–artistin arjelle, jossa omien sanojen mukaan tehdään pian uutta levyä ”hullun intensiivisesti.”
Intensiivisesti Vilkkumaa on kyllä työskennellyt ennenkin.
Ura alkoi 1990-luvulla, kun Vilkkumaa perusti ystäviensä Minna Haapkylän ja Isa-Eerika Lehdon kanssa Tarharyhmä-kokoonpanon.
– Gramexistakin kuulin silloin, kun tehtiin ekaa levyä Tarharyhmän kanssa eli joskus 1992. Varmaan TT Oksala, joka tuotti sen meidän sinkun, niin sanoi, että nyt pitää hoitaa Gramex-asiat. Sittenhän me liityttiin.
Uran käännekohta tapahtui vuonna 1999, kun Harjun nuorisotalolla Vilkkumaa nauhoitti Satumaa-tangon demon.
Sitä seurasi levytyssopimus ensilevylle ”Pitkä ihana leikki”, joita myöhemmin seurasi kuusi studioalbumia, kaksi kokoelmalevyä ja yksi EP.
Vilkkumaan palkintolistakin on yksi Suomen komeimmista; viisi Emmaa, Teosto-, Juha Vainio- ja Suomi-palkinnot.
– Mä itse mietin välillä, että kyllähän tässä on jo pitkän matkaa tähän tullut. Silloin oli jo aika erilainen tapa tehdä Gramex- ja Teosto-ilmoituksiakin… Mä muistan, kun mä oon tullut bussillakin pitkiä matkoja tuomaan näitä ilmoituksia paperisina.
– Tavallaan mä jopa nostalgisesti kaipaan just sitä, että kun oli se ihan vika päivä jättää ilmoitukset, niin sitten siinä oli pakko tyhjentää se päivä kaikesta muusta, koska oli pakko ehtiä tehdä ne ja matkustaa bussilla. Siitä päivästä tuli vähän semmoinen juhlapäivä.
– Ja nyt sitä ei tietysti voi enää kuvitellakaan. Nyt ne voi tehdä netissä yön pimeinä tunteja jollakin aistilla.
Radiosoitoista maksetut tekijänoikeuskorvaukset eivät merkinneet uran alussa pelkästään rahaa.
– Oli vuosi 1995 ja Tarharyhmä oli just hajonnut. Mä olin Pop ja jazz -konservatorion leirillä. Sitten mä siellä kävelin Kullaan keskustan pankkiautomaatille ja toivoin, että mulle olisi tullut vähän rahaa Teostosta. Silloin olin aivan jotenkin vaan ainoastaan velkaa kaikkialle, mut ois silti pitänyt saada jotain sipsiä tai siideriä illaksi.
–Sitten mä laitoin sen kortin automaattiin ja sillä olikin 25 000 markkaa!
– Mutta sen lisäksi, että se oli rahaa, niin siitä kyllä tuli sellainen oikeutus, että ”tervetuloa alalle – sinulla on joku funktio, sinulla on merkitys.”
– Se raha oli symboli siitä, että joku haluaa kuulla mun musiikkia, koska sitä oli soitettu.
Myöhemminkin korvaukset ovat olleet tärkeitä.
– Varsinkin niinä vuosina, kun olin tauolla soolouralta, tekijänoikeustulot olivat tosi tärkeitä. Etenkin kun olin apurahalla kirjoittamassa kirjaa, sai korvausten kautta tauotta ainakin jotain tuloja.
Vilkkumaan esikoisromaani Nainen katolla julkaistiin 20213. Musiikin puolella soolouralle hän palasi 2015.
– Korvausten jakautuminen on toki vähän muuttunut nyt, kun musaa tehdään paljolti tuottaja-artisti-kaksikolla siten, että se tuottaja tekee kaiken soivan materiaalin. Mutta silloin aikaisemmin, kun mäkin tein isoimpia levyjä 2000-luvun alussa, tehtiin nimenomaan bändilevyjä.
– Silloin oli aika isokin juttu nuo Gramex-korvaukset bändin muusikoille. Jos tuli iso radiohitti, niin korvauksia tuli tosi hyvin.
– Nyt artistien ja muusikoiden toimeentulo on aiempaa tiukemmassa tai ainakin epävarmempaa.
Myös artistin työnkuva on muuttunut. Rajoja venyttävät verkon alustat ja sosiaalinen media.
Osasta kuoriutuu jopa somevaikuttajia. Brittiläinen laulaja-lauluntekijä Lily Allen ryhtyi viime kesänä myymään jalkakuviaan OnlyFans-palvelussa.
Vilkkumaa pitää somevaikuttajuutta jopa riskinä – tai ainakin haasteena.
– Läpimurtoa hakeville some voi tietysti olla semmonen hyvä side hustle, tulonlähde, jolla voi elää. Mutta siihen voi myös jäädä jumiin, jolloin ei uskalla tehdä omaa juttua vaan vilkuilee koko ajan olan yli.
Somemaailmasta voi helposti tulla Vilkkumaan mukaan haitallista kilpajuoksua ja vertailua muihin.
– Sehän tossa somemaailmassa on koko ajan läsnä: vertailu muihin. Siellä tulee väkisinkin fiilis, että ”aha toi teki tollai, munkin pitäisi varmaan tehdä noin.” Ja sitten vähä vähältä alkaa hapertua se oma ääni, mihin kuitenkin kaikki perustuu.
Hyväksi esimerkiksi Vilkkumaa nostaa Pehmoainon, joka breikkasi isosti TikTokissa Haluan takaisin mun perhoset -biisillä.
– Pehmoaino olisi voinut jäädä haikailemaan uutta samantyyppistä TikTok-juttua ja kisaamaan algoritmin kanssa. Mutta sen sijaan hän on tehnyt todella oman näköistä, oman kuuloista, taiteellista, korkeatasosta musaa ja keikkoja. Nytkin vetää kiertuetta, joka on koko ajan loppuunmyyty. Pehmoaino uskaltaa tehdä omaa maailmaansa.
Vilkkumaan mukaan juuri artistin omaan maailmaan ihmiset ihastuvat.
– Artistin suosiohan liittyy siihen, että ihmiset ihastuvat artistin omaan maailmaan. Siksi ois tärkeää, että muistaisi artistina sen, miksi on alkanut tehdä sitä alun perin ja jotenkin uppoaisi siihen.
– Tää on mun ihan uran alkuvaiheista lähtien ollut ”se” juttu tässä tekemisessä. Mulle musan tekeminen on turvapaikka kaoottisessa maailmassa.
– Mielestäni on nautittavaa, kun Miley Cyrus sanoi jossain kerran, että ”en tullut tälle alalle myydäkseni huulikiiltoa, enkä aio sitä tehdä.”
Mulle musan tekeminen on turvapaikka kaoottisessa maailmassa.
Vilkkumaan mukaan oman pään pitäminen ei ole kuitenkaan artistille aina helppoa.
Fiktiiviselle suosiolle ja rahalle pitäisi uskaltaa sanoa ei, jos ei itse usko tarjottuun ideaan.
– On paljon niitä, jotka sanoo että ”kun teet tällaisen jutun, niin sitten susta tulee hirveen suosittu.”
Tälle pitäisi sitten sanoa ei, jos ei itse siihen usko.
– Mutta tämä on aina ollut vähän sellainen psykologinen ala myös. Ja sen takia intohimoisimmat tyypit tavallaan pärjäävät: artistilla täytyy olla voimaa siihen, että joskus silmääkään räpäyttämättä sanoo ei.
Vilkkumaan mukaan tämä vaikuttaa myös yhteiskunnassa isoon kuvaan.
– Kansan, päättäjien ja rakenteen arvostus vaatii myös sitä, että tekijä arvostaa itse itseään.
Ja juuri tähän Vilkkumaa haluaa Gramexinkin hallituksessa vaikuttaa: arvoon ja arvostukseen.
– Mulla on toiveena ylipäätään, että pystyisi olemaan mukana rakentamassa sitä, että Suomessa populaarimusiikin ja sen tekijyyden arvo nousisi entisestään. Meillä on hyviä tekijöitä ja potentiaalia vaikka mihin.
Negaation kierre pitäisi Vilkkumaan mukaan saada ensimmäisenä poikki.
– Usein kulttuuri nähdään Suomessa vain avustettavana asiana ja menoeränä; jopa sellaisena, jonka voisi korvata vaikka kansalaispalkalla.
Negatiivinen asenne paljastui lopullisesti koronakriisin aikana.
– Esimerkiksi koronan aikana ravintolat piti pitää kaikkialla auki ja niitä tuettiin, koska ne nähtiin elinkeinona. Mutta kulttuurin kohdalta ei tehty näin: sitä ei nähty elinkeinona.
Kuitenkin jo ennen 2010-lukua oli tiedossa, että luova, tekijänoikeuteen nojaava sisältöteollisuus on yksi nopeimmin kasvava globaali teollisuudenala.
– Alalla on ihan aitoa kasvupotentiaalia, joka helposti tässä unohtuu. On taidetta, joka on myös kaupallisesti relevanttia, ja jolla myös on samaan aikaan tietenkin taiteen itseisarvo.
– Ja kyllähän ihmiset sitä arvostaa kulttuuria tosi paljon. Esimerkiksi suomenkielisen runouden kannalta suomenkielinen pop on tosi tärkeää ihmisille arjessa.
Vilkkumaa toivoo, että tämä merkitys alkaisi näkyä myös päätöksenteon rakenteissa. Siten vauhdittuisi myös kasvu.
– Mä uskon, että nämä ovat kytköksissä toinen toisiinsa. Kun eri puolilla arvostuksen saisi jotenkin yhteen, niin sitten voisi lyödä isosti kipinää koko ala.
Vilkkumaa uskoo myös, että arvostuksen nousu auttaisi myös tiukkenevaan talouteen.
– Monissa muissa maissa, kuten vaikka Ruotsissa, ihmiset ja yritykset laittavat myös paljon yksityistä rahaa musiikkiin. Mutta sekin vaatii sen, että pyörä alkaa pyöriä toiseen suuntaan. Ilman arvostusta ei ole sijoituksia eikä siten niin isoja menestyksiäkään. Eikä ilman sijoituksia ja menestystä arvostuskaan helposti nouse. Että kummasta päästä tätä nyt lähtisi purkamaan!
Kaupallisuuden lisäksi tarvitaan myös tukevia rakenteita. Tällaisina Vilkkumaa pitää esimerkiksi Gramexia ja Teostoa.
– Jos me ollaan ihan semmoisen pelkän päivän kaupallisuuden armoilla, niin saattaa helposti käydä niin, että markkina nostaa vaan esille uudet artistit, joilla on se oletettava uranoste viisi vuotta, ja sitten heidät unohdetaan.
– Vaikka useammalla artistilla olisi jo ihan markkinallisestikin mahdollisuus saada vaikka miten hieno uusi nousu, kunhan vaan joku siinä kuopan vaiheessa kannattelisi uraa.
– Esimerkiksi Gramex ja Teosto ovat molemmat organisaatioita, jotka auttavat just tässä kannattelussa, koska korvauksia tulee pitkäänkin sen biisin teon jälkeen. Nämä organisaatiot antavat vähän semmoista ilmaa siipien alle.
Ilmaa siipien alle haluaa antaa myös Vilkkumaa, oli sitten kiertuelavalla, studiossa, The Voice Of Finlandissa alan tulokkaita tukien tai vaikka Gramexin hallituksessa.
Ja antaessaan saa.
– On kiva nähdä ihmisiä eli muita hallituskumppaneita, jotka katsoo tätä alaa vähän eri puolilta. Se tavallaan selkiyttää omiakin asioita.
