Anna Inginmaa menestyi nuorena kilpatanssissa, mutta sitten musiikki voitti tanssin.
Anna Inginmaa, Kauko Röyhkä ja The Hypnomen-yhtye julkaisivat kehutun Huominen on uni -albumin vuonna 2016. Sittemmin yhteistyö jatkui ja 19. tammikuuta päivänvalon näki uusi Maailma katoaa -albumi; tällä kertaa ilman Röyhkää, joka jäi projektista pois muiden kiireidensä myötä.
Laulaja Anna Inginmaa kertoo uuden levyn olevan suoraa jatkoa aiemmalle.
”Menemme asioissa kuitenkin entistä syvemmälle. Maailma katoaa flirttailee 60-luvun soulin ja iskelmän sekä 70-luvun ranskalaisen popin maastoissa. Mielestäni lopputulos kuulostaa ajattomalta, mutta siinä on samalla modernia twistiä. Mukana on myös ripaus psykedeliaa. Tämä ei ole nätti iskelmälevy, vaan mukana on rosoisuutta”, Inginmaa kuvailee.
Inginmaa kertoo Huominen on uni -levyn syntyneen hämmentävän helposti. Kakkos-albumi oli vireillä jo vuosia sitten, mutta projekti viivästyi koronan myötä.
Inginmaan mukaan kitaristi Pekka Laineen luotsaaman The Hypnomenin vahvuus kumpuaa osaltaan sen pitkästä historiasta.
”Hypnomen teki levyjä jo 90-luvulla, jolloin minä itse olin vasta ala-asteella. Bändin soundi on jalostunut vuosien varrella. Heidän soittonsa on saumatonta ja uniikkia.”
Laulaja Inginmaa tuo ryhmään oman, dynaamisen ja sielukkaan panoksensa.
”Minulla on oma vahva ja persoonallinen tapa ilmaista itseäni, enkä kulje tässä Hypnomenin vanavedessä”, hän linjaa.
Molempia levyjä on työstetty Helsingin Kaapelitehtaalla, The Hypnomenin treenipaikassa, ja ne on äänitetty niin ikään Helsingissä, Ambience Studiosin tiloissa.
”Pidän meidän yhteisestä prosessistamme. Olemme musiikillisesti samaa mieltä monista asioista ja myös henkilökemiamme toimivat hyvin. Olemme me jutelleetkin levynteosta, mutta ennen kaikkea olemme soittaneet. Asioista voi aina puhua hyvin ja hienosti, mutta varsinainen taika syntyy soittotilanteessa”, Inginmaa naurahtaa.
Pekka Nisun tuottaman levyn julkaisee Stupido Records. Toistaiseksi levyltä on irrotettu kaksi singleä: Synnyin auringosta ja Aamuyön valoon. Tulevan pitkäsoiton julkkarit pidetään Helsingin G Livelabissa 9. helmikuuta ja Tampereen G Livelabissa 10. helmikuuta.
Vantaalla syntynyt ja varttunut Anna Inginmaa aloitti kilpatanssin 8-vuotiaana. Musiikkikin oli hänelle läheistä lapsesta asti.
”En ole taiteilijaperheestä, mutta kotini oli kulttuurimyönteinen. Meillä kuunneltiin musiikkia laidasta laitaan, maailmanmusiikista tangoon ja klassiseen. Haaveilin jo tuolloin laulajan urasta.”
Ala-asteella Inginmaa oli kova Spice Girls -fani. Vähitellen musiikki alkoi vetää häntä puoleensa tanssia enemmän. Yläasteella hän oli musiikkiluokalla.
”Sain musikaaliroolin ja kävin myös laulutunneilla. Treenasin edelleen tanssia, mutta jossakin vaiheessa huomasin, ettei se ja kilpaileminen anna minulle enää tarpeeksi.
Halusin perehtyä musiikkiin tarkemmin ja tutkia sitä lisää.”
Inginmaan kaveripiirissäkin oli monia musadiggareita. Yhdessä he kuuntelivat muun muassa Aretha Franklinia, Stevie Wonderia, Mary J. Bligea ja Minnie Ripertonia.
17-vuotiaana Inginmaa löysi Erykah Badun ja neo-soulin.
”Muistan, että kuulin Baduta ensimmäisen kerran jossakin illanvietossa. Siellä soi jokin Badun kappale, missä hän alkoi yht’äkkiä improvisoimaan, scattaamaan. Ajattelin, että mitääh, en ole ikinä kuullut tällaista.”
”Kotona menin nettiin ja googletin hänen musiikkiaan. Badun musiikki oli inspiroivaa. Lisäksi hän on artistina kiinnostava ja vähän pelottava: vakava bosslady, joka vetää jazzsoundilla neo-soulia.”
Inginmaa oli kuunnellut jo aiemmin muun muassa Billie Holidayta ja Sarah Vaughania.
”Aloin tuossa vaiheessa myös laulaa enemmän jazzia. Nautin improvisoinnista, ja huomasin pystyväni täyttämään laulajana itseni ja sen tilan, jossa esiinnyn. Se oli vapauttavaa.”
Sittemmin Inginmaa opiskeli Kotkassa Kymen Konservatoriossa – sitä kutsuttiin myös Junnu Vainio Instituutiksi – jossa hän suoritti 2010 ammattimuusikon tutkinnon; pääaineena laulu ja sivuaineena poikkihuilu.
”Kotkan vuodet olivat merkityksellisiä ja tukivat minun jazz-matkaani. Legendaarisessa ravintola Kairossa tapasi olla korkeatasoisia jazz-keikkoja joka maanantai ja Suomen Jazzliitto järjesti Kotkassa konsertteja. Kotkassa oli ylipäätään hyvää pöhinää.”
Opintojen lopputyönään Inginmaa tuotti Kotkassa oman jazzklubitapahtuman. Sittemmin hän on tuottanut Vantaalla omaa jazzklubia Kulttuuritehdas Vernissaan, jossa tunnetut artistit tulkitsevat omaa materiaaliaan jazz-sovituksina.
”Klubin yhtenä tarkoituksena on madaltaa kynnystä tulla nauttimaan jazzmusiikista livenä. Illat ovatkin olleet loppuunmyytyjä.”
Inginmaan ura lähti isommin käyntiin vuoden 2016 Huominen on uni -albumin myötä, jonka jälkeen hän alkoi satsata vahvemmin jazzvokalistin uraan. Sittemmin hän on esiintynyt aktiivisesti oman jazzyhtyeensä kanssa sekä tehnyt yhteistyötä mm. Vantaan Viihdeorkesterin, Kymi Sinfonietan ja UMO Jazz Orchestra Enseblen kanssa. Vuosien mittaan Inginmaasta on kuoriutunut myös sanoittaja ja säveltäjä, ja hänen hengentuotteitaan on kuultavissa uudella Hypnomen-levylläkin.
Kotimaan kamaran lisäksi Inginmaa on esiintynyt muun muassa Unkarissa ja Saudi-Arabiassa suurlähetystöjen kutsumana.
”Olen ylpeä siitä, että olen osaltani voinut viedä suomenkielistä vokaalijazz-musiikkia maailmalle.”
Inginmaa sanoo musiikin olevan hänelle kutsumusammatti.
”Musiikkia on pakko hengittää, jos Suomen kokoisessa maassa yrittää luoda artistina uraa. Eikä minulla ole mitään intressiä kuulostaa teknisesti täydelliseltä. Haluan mennä tunne edellä.”
Jatkossa häntä kiinnostaa tehdä lisää yhteistyötä myös isompien orkesterien kanssa.
”Minua inspiroi esimerkiksi ajatus sinfoniasoundin yhdistämisestä jazz-trion rytmisyyteen.”
Kilpatanssin Inginmaa lopetti 18-vuotiaana; hän ylsi siinä maajoukkuetasolle asti. Hän toteaa olevansa kiitollinen tanssitaustastaan.
Tanssijuus on säilynyt minussa tähän päivään saakka.
”Tanssijuus on säilynyt minussa tähän päivään saakka. Kun laulan keikoilla, esiintymiseni on aina kokonaisvaltaista ja hyvin kehollista.”
”Kilpatanssi opetti minua myös sietämään pettymyksiä, mistä on hyötyä epävarmalla musiikkialalla. Opin tanssivuosina sen, että jos haluaa saavuttaa jonkin määränpään, sen eteen täytyy tehdä kärsivällisesti töitä.”
