Vossin esitys hyvin tarkkarajainen
Euroopan parlamentti äänesti 12. syyskuuta toistamiseen uudistuksesta, jota suuret it-jätit kuten Google vastustavat voimakkaasti.
Direktiivin valmistelija Axel Voss oli tehnyt siihen merkittäviä muutoksia ensimmäisen äänestyskierroksen jälkeen.
Koska julkisuudessa pelättiin direktiivin voivan vaikuttaa liian laajalti, direktiiviesitys on pitkin matkaa kohdentunut yhä tarkemmin. Uusi kompromissiesitys koskee enää vain hyvin pientä joukkoa. Toiminnan pitää olla kaupallista, palvelun pitää aktiivisesti optimoida sisältötarjontaansa (esim ehdottaa suosituimpia biisejä), tarjolla pitää olla merkittävä määrä sisältöä. Jopa palvelun omistavan yrityksen koko on nyt määritelty: pienten yritysten verkkopalveluja se ei enää koske. Lisäksi paljon kritiikkiä herättänyt “sisällön filteröinti” eli ns. ennakkosuodatus näyttäisi hävinneen esityksestä kokonaan.
Direktiivin artikla 13 koskee enää vain suuria voittoa tavoittelevia, kaupallisia palveluja, jotka aktiivisesti optimoivat ja promotoivat sisältöä esimerkiksi ehdottelemalla käyttäjälle sopivia biisejä.
Safe Harbour-suojalle rajat
Direktiivin on tarkoitus auttaa ns. Value Gap -ongelmassa. Value Gapiksi kutsutaan sitä, että eräät suuret verkkopalvelut, kuten YouTube, saavat hyödyntää mm. musiikkia liiketoiminnassaan ilmaiseksi.
Nämä verkkopalvelut antavat omien käyttäjiensä “upata” eli uploadata toisten biisejä palveluun. Kun palveluun tulee näin ilmaista sisältöä, palvelun omistajat voivat tehdä rahaa myymällä sinne mainoksia. Muusikot, tekijät ja tuottajat jäävät pitkälti nuolemaan näppejään.
Direktiiviesityksen 13 artiklan ideana on säätää rajat sille, millainen verkkopalvelu saisi yhä toimia “upatun” ilmaissisällön varassa ja millainen palvelu taas ei.
Rajanveto on tiukka ja tiukentunut direktiivin käsittelyn ajan. Uusi versio sisältää useita ehtoja, joiden kaikkien täytyy täyttyä, että jotta tiukemmat pelisäännöt koskisivat verkkopalvelua. Direktiivin artikla 13 koskee vain 1) voittoa tavoittelevia kaupallisia palveluja, 2) jotka jakavat käyttäjien sinne tuomaa sisältöä, johon näillä ei ole oikeuksia ja 3) jotka aktiivisesti optimoivat ja promotoivat jakamaansa sisältöä esimerkiksi ehdottelemalla suosittuja biisejä. Uutena kohtana (4) mukaan on tuotu myös yrityksen koko. Pienempien yritysten omistamia verkkopalveluja artikla ei koske vaan ne on suljettu ulkopuolelle. [Numerointi toimituksen tekemä]
Kaikkien ehtojen pitää toteutua
Kaikkien ehtojen pitää toteutua. Esimerkiksi, jos palvelu ei ole kaupallinen tai jos palvelu käyttää vain lisensoitua sisältöä, se jää artiklan 13 ulkopuolelle vaikka se tekisi muuten kaikkea edellä kuvattua.
Ulkopuolelle jäävät siis kaikki ei-kaupalliset verkkopalvelut ja kaupallisistakin pienyritysten omistamat palvelut. Suuryritystenkin omistamista verkopalveluista rajataan ulkopuolelle sellaiset, jotka eivät aktiivisesti promoa ja suosittele sisältöään. Ne saisivat levittää käyttäjien sinne tuomaa sisältöä samoilla ehdoilla kuin nykyisin.
Lisäksi artikla 13 koskee vain ns. alustapalveluja eli sellaisia verkkopalveluja joihin käyttäjät laittavat muiden ihmisten tekemää sisältöä. Esitys ei siis koske lainkaan niitä verkkopalveluja, jotka jakavat vain tekijöiden omaa sisältöä näiden luvalla.
LAURI KAIRA
Gramexpressin päätoimittaja