Tekijänoikeusdirektiivi etenee
Taiteilijoiden ja lehtitalojen kannattama direktiivi liikahti eteenpäin, kun jäsenmaiden kokous hyväksyi sen viikolla 8 ja Euroopan parlamentin oikeudellinen valiokunta tiistaina 26.2.
Euroopan parlamentin on määrä päättää arvokuiluongelmaa korjaavasta direktiivistä maaliskuun lopulla.
Direktiivin teksti hyväksyttiin syksyllä Euroopan parlamentissa. Tämän jälkeen se oli komission, parlamentin ja jäsenmaiden yhteiskäsittelyssä (ns. trilogi). EU-jäsenmaiden kokous hyväksyi trilogin lopputuloksen viime viikolla. Parlamentin oikeudellinen valiokunta hyväksyi sen selvin äänestysnumeroin 16-9 eilen tiistaina.
Suomen toiminta asiassa on herättänyt ihmetystä. Suomi nimittäin vastusti jäsenmaiden kokouksessa direktiiviesitystä. Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että syksyllä Suomen hallituspuolueiden mepit äänestivät parlamentissa direktiivin puolesta. Myös eduskunnan sivistysvaliokunta suhtautuu direktiiviin myönteisesti.
Internetjäteille jotain rajaa
Tekijänoikeusdirektiivillä on tarkoitus varmistaa, että luovan työn tekijät ja tuottajat saavat korvauksen työstään myös digiaikana. Direktiivi rajoittaa Googlen, Facebookin ja Youtuben kaltaisten internetjättien oikeutta levittää toisten teoksia ilman lupaa.
Direktiivin taustalla on se, että iso osa Youtuben liiketoiminnasta perustuu vastuunvapautus-säädökseen, joka tehtiin Dropboxin ja webhotellien kaltaisten säilytyspalvelujen suojaksi. Youtube tekee kuitenkin kovin erinäköistä bisnestä kuin perinteiset säilytyspalvelut. Julkinen striimauspalveluhan on kaukana passiivisesta tiedostojen säilytyspalvelusta.
Siksi EU heräsi tarkentamaan kyseisen vastuunvapautussäädöksen rajoja, ettei sitä voi käyttää porsaanreikänä toiseen tarkoitukseen kuin se tehtiin.
Direktiivi muuttui matkalla
Isot internetyhtiöt ovat vastustaneet tämän porsaanreiän tukkimista. Jos direktiivi tulee voimaan, ne joutuisivat tekemään lisenssisopimuksia muun muassa musiikki- ja elokuva-alan kanssa.
Koska internetyhtiöt osaavat somekampanjat, ne onnistuivat nostamaan väkeä barrikadeille vastustamaan esitystä. Siksi sitä muokattiin merkittävästi Euroopan parlamentissa.
Direktiiviesitys on muuttunut matkan varrella niin paljon, että 7. helmikuuta elokuva- ja levy-yhtiöiden järjestöt ehdottivat koko direktiivin perumista. Esiintyvien taiteilijoiden järjestöt ovat sen sijaan koko ajan ajaneet direktiivin hyväksymistä.
Jäsenmaiden kokouksen jälkeen 20. helmikuuta myös levy-yhtiöiden kansainvälisen järjestön IFPIn toimitusjohtaja Frances Moore antoi julkisen lausunnon, jossa kiitettiin direktiivin tekijöitä merkittävistä uusista avauksista.
11 ja 13 artiklan rajanvedot
Internet-yhtiöiden ”Pelastakaa Internet”-kampanja jatkuu. Ne vastustavat erityisesti artikloja 11 ja 13. Mitä näillä artikloilla tavoitellaan?
Direktiivin 13. artikla vetää rajaa siihen, millainen internetpalvelu saa vedota säilytyspalvelujen suojaksi tehtyyn ”Safe Harbour-” vastuuvapaussäännökseen. Tuo vastuuvapaussäädös vähentää palvelun vastuuta käyttäjien palveluun säilömistä tiedostoista.
Artiklan idea on se, että jos alustapalvelu tahtoo vedota tähän vastuunvapautus-säädökseen, sen pitää jonkin verran rajoittaa sisällön levitystoiminnan aktiivisuutta. Ellei se tätä rajoita, siihen sovelletaan samoja sääntöjä kuin muuhunkin julkaisutoimintaan – eli se joutuu varmistamaan, että lisenssit ovat kunnossa.
Artikla 11 puolestaan koskee lehtikustantajia. Se antaisi niille ns. lähioikeuden ja rajoittaisi sitä, millaisia otteita Googlen kaltaiset hakukoneet saavat julkaista uutisista ilman lehden lupaa. Pidemmän tekstinpalan julkaisu vaatisi jatkossa lisenssin, mutta uutisen kuvaaminen muutamalla sanalla tai hyvin lyhyellä sitaatilla ei sellaista vaatisi.
Tällä muutoksella tahdotaan vaikuttaa siihen, että uutisista kiinnostunut ihminen kävisi Googlen lisäksi myös lehtien nettisivulla. Silloin myös lehti saisi mainostuloja, eikä pelkästään Google.
Sekä artikla 11 että artikla 13 siis pyrkivät tarkentamaan sitä, missä määrin Googlen ja Youtuben kaltaiset yritykset voivat tehdä bisnestä toisten sisällöllä asiasta sopimatta ja missä kohden menee raja, että siihen pitää hankkia lisenssi.
Sivistysvaliokunta antoi moitteet
Euroopan komissio antoi direktiiviesityksensä kaksi vuotta sitten. Syyskuussa Euroopan parlamentti muutti direktiiviä merkittävästi, reagoiden sitä kohtaan esitettyyn kritiikkiin.
Suomen kantaan nämä muutokset eivät kuitenkaan vaikuttaneet. Suomi jatkoi direktiiviesityksen vastustamista, vaikka esitys muuttui paljon ja sitä kannattivat parlamentissa kaikkien hallituspuolueiden – ja osin oppositionkin – suomalaismepit.
Suomen kanta on saanut eri tahoilta kritiikkiä. Eduskunnan sivistysvaliokunta kritisoi Suomen kannan valmistelua poikkeuksellisella tavalla.
Sivistysvaliokunnan lausunnossa lukee näin: ”Valiokunta toteaa, että eduskunnan vaikutusmahdollisuuksien kannalta olisi ollut asianmukaista, että eduskuntaa olisi informoitu asiasta heti sen jälkeen, kun EU-parlamentti hyväksyi näkemyksensä direktiivistä 15.9.2018 mutta viimeistään ennen trilogineuvottelujen alkamista.”
Eduskunnan kantaa olisi valiokunnan mukaan siis pitänyt kysyä heti, eikä hoitaa neuvotteluja kahden vuoden takaisen eduskunnan kannan kanssa.
Julkaistu: 27.2.2019 Teksti: Lauri Kaira