Etusivu » Gramexpress » Millä tähdeksi

Miten artisti pääsee pinnalle?

Millä artisti löytää yleisönsä ja yleisö artistin? Siinäpä kysymys, johon moni muusikko, manageri ja levy-yhtiö mielellään tietäisi vastauksen.

Gramexpress kysyi viideltä tunnetulta taiteilijalta, kuinka he pääsivät omana aikanaan yleisön tietoisuuteen ja miltä tilanne näyttää heidän silmiinsä tänään. Kaija Koo, Mikael Gabriel, Kalle Ahola, Mira Luoti ja Benjamin Peltonen edustavat eri vuosikymmenen artisteja.

Haastattelu liittyy  tiistaina 17.7. Suomi Areenassa käytävään keskusteluun, jossa kysytään  ”Kuka tekee tulevaisuuden tähdet”. Gramexin, Musiikkituottajien, Muusikkojen liiton ja Radiomedian järjestämässä paneelissa esiintyvät Maria Veitola, Carla Ahonius, Arttu Lindeman, Wemppa Koivumäki, Mikko Koivusipilä, Vilma-lina ja Jarkko Nordlund. Keskustelussa pohditaan, mistä nuoret löytävät lempimusiikkinsa - onko vastaus  radio, tv, striimauspalvelut, some vai keikat?

 

Kaija Koo: 80-luvun alussa keikkailu ja Suosikki

Ikä 55 vuotta, ensimmäinen julkaisu 1980

”Tuohon aikaan keikkailu oli ehdottomasti tehokkain tapa tehdä itseään ja musiikkiaan tunnetuksi”, kuvaa Kaija Koo 1970- ja 1980-luvun vaihdetta. ”Nuoriso sai tietää uusista bändeistä ja artisteista aika pitkälti Suosikin kautta.”

”Itselleni oli jo nuorena täysin selvää, että haluan alkaa isona laulajaksi. Olin 15-vuotias, kun perustin kavereideni kanssa Nakusika nimisen tyttöbändin. Silloin se tuntui tosi isolta ja uudelta oivallukselta, sillä vielä 1970-luvulla ajateltiin, etteivät tytöt voi soittaa rockyhtyeessä.

Kosketinsoittaja Esko Toivonen näki meidät esiintymässä ja tuli kysymään keikan jälkeen, haluaisinko tulla heidän bändiinsä laulamaan. Tällä tavoin liityin Steel Cityyn. Se oli hyppy ammattimaisempaan ja kunnianhimoisempaan bändiympäristöön, jossa pääsin teroittamaan kynsiäni musiikin suhteen.

Aika pian teimme demokasetin, ja saimme sen avulla levytyssopimuksen Finnlevylle. Tuohon aikaan keikkailu oli ehdottomasti tehokkain tapa tehdä itseään ja omaa musiikkiaan tunnetuksi. Maailma oli silloin vielä ihan toisenlainen. Ei rockmusiikkia ylipäätään esitetty radiossa tai televisiossa kuin harvakseltaan.

Nykyisin kilpailu on paljon kovempaa kuin 1980-luvun alussa. Tärkeintä on silti edelleen aitous ja intohimo musiikin tekemiseen. Se ei ole muuttunut mihinkään. Oman artistiurani kannalta kaikkein ratkaisevinta on ollut nimenomaan se, että minusta on aina tuntunut siltä, että tätä minun on pakko tehdä. Moni on tullut sanomaan, että kyllä hänestäkin olisi voinut tulla muusikko tai taiteilija, mutta sitten vanhemmat pakottivat opiskelemaan ja elämään tuli sitä ja tätä. Ei se niin mene. Jos oikeasti haluat laulajaksi, niin ei mikään tuollainen voi sitä estää sinua. Todellinen taiteilija on valmis ottamaan järkyttäviäkin riskejä.”

Kalle Ahola: 90-luvun alussa Radiomafia, Soundi ja Rumba

Ikä 46 vuotta, ensimmäinen julkaisu 1990

Vuonna 1990 perustettu Radiomafia merkitsi Kalle Aholan mukaan Don Huonoille paljon. ”Se oli ihan uuden aikakauden alku suomalaiselle rockmusiikille, eikä kanavan merkitystä meille ja monelle muulle saman aikakauden bändille voi aliarvioida.”

”Don Huonot perustettiin vuonna 1989. Ensimmäisen puolen vuoden aikana teimme muutaman c-kasettidemon ja ne saivat ihan kivat arviot Soundin ja Rumban demopalstoilla sekä Radio Cityllä Kaikuja kellareista -ohjelmassa toimittaja Kimmo Helistöltä. Hyvän palautteen vuoksi pääsimme tekemään saman tien tosi paljon keikkoja ja kasvattamaan sitä kautta bändin nimeä.

Syksyllä 1990 julkaisimme ensimmäisen omakustannesinglemme. Julkaisukeikalle tuli paljon levy-yhtiöiden ja ohjelmatoimistojen tyyppejä. Moni oli meistä kiinnostunut, mutta valitsimme lopulta Pyramid-levymerkin puhtaasti sen vuoksi, että he tekivät töitä musiikki eikä kaupallisuus edellä. Isommalla levy-yhtiöllä asia olisi varmasti ollut aivan toinen.

Samana vuonna perustettiin Radiomafia. Se oli ihan uuden aikakauden alku suomalaiselle rockmusiikille, eikä kanavan merkitystä meille ja monelle muulle saman aikakauden bändille voi aliarvioida. Mafialla soitettiin tosi ennakkoluulottomasti uusia kotimaisia bändejä. Jo meidän omakustannesingle sai siellä valtakunnallista soittoaikaa.

En haluaisi nostalgisoida asioida, mutta 30 vuodessa koko musiikkikulttuuri on muuttunut ihan totaalisesti – eikä pelkästään hyvään suuntaan. Nykyään on ihan absurdi ajatus, että radiotoimittajat saisivat valita itse soittamansa kappaleet. Spotifyn ja muiden striimauspalveluiden myötä levymyynnit ovat laskeneet dramaattisesti ja samalla musiikin tarjonta on kaventunut. Levy-yhtiöillä ei ole enää varaa satsata albumikokonaisuuksiin ja nuoriin persoonallisiin artisteihin. Kaikesta pitää tulla hittejä saman tien.”

Mira Luoti:  2000-luvun alussa MTV:n Popstars-kilpailu ja media

Ikä 40 vuotta, ensimmäinen julkaisu 2003

”Osallistuin vuonna 2002 MTV3:n Popstars-laulukilpailuohjelmaan”, sanoo Mira Luoti joka tutustui ohjelmassa Paula Vesalaan.

Medianäkyvyys oli tärkeää. ”Käänteentekevää oli esimerkiksi se, että sai kappaleen soimaan YleX:n kaltaisille isoille radiokanaville, tai että pääsi esiintymään isoihin ulkoilmatapahtumiin. Myös Suosikin kanteen pääseminen oli tuohon aikaan todella kova juttu.”

”Osallistuin vuonna 2002 MTV3:n Popstars-laulukilpailuohjelmaan. Laulukilpailuihin suhtauduttiin musiikkipiireissä vielä tuolloin aika kriittisesti. Itsestäni ajatus ei tuntunut silti mitenkään ihmeelliseltä. Ajattelin, että sen kautta saisi kontakteja ja voisi edetä uralla. Toimin tuolloin bilebändin taustalaulajana, ja meidän keikkamyyjämme kannusti lähtemään mukaan kisaan; että jos se vaikka poikisi jotain. Ja kyllä se sitten poikikin, vaikka en päässytkään ohjelmassa muodostettuun Gimmel-yhtyeeseen.

Ohjelman kuvauksissa tutustuin Paulaan (Vesala) ja päätimme alkaa tehdä yhdessä musiikkia. Aluksi meille tarjottiin Gimmeliltä ylijääneitä kappaleita. Emme kuitenkaan tykänneet niistä, joten ehdotin, että alkaisimme tehdä yhteistyötä vanhan koulukaverini Jori Sjöroosin kanssa. Se tempaisi ihan eri tavalla mukaansa. Rusketusraidat oli ensimmäinen PMMP:lle tekemämme kappale, ja sillä saimme BMG:ltä levytyssopimuksen.

Uran alussa oli tosi tärkeää päästä esille mahdollisimman monipuolisesti.

Menimme kaikkiin mahdollisiin paikkoihin, mihin meitä vain pyydettiin. Esimerkiksi Subtv:n Ville Toivonen pyysi meitä tosi usein kaikenlaisiin ohjelmiin mukaan. Kävimme muun muassa lypsämässä lehmää ja pisteyttämässä kappaleita levyraadissa. Myös PMMP:n nettisivujen keskustelufoorumi muodostui faneille tosi tärkeäksi paikaksi. Se oli silloin uusinta uutta ja tosi kova juttu.

Mikael Gabriel: vuonna 2009 Keikat, IRC-Galleria, Mikserinetti ja Myspace

Ikä 28 vuotta, ensimmäinen julkaisu 2009

”Mikserinetti, Myspace ja IRC-Galleria olivat tuohon aikaan nuorison keskuudessa hirveän tärkeitä juttuja, sanoo Mikael Gabriel.

” Uskon, että urani alussa kaikkein tärkeintä oli kuitenkin päästä tekemään mahdollisimman paljon keikkoja ja tavoittaa ihmisiä sitä kautta.”

”Tulin mukaan musiikkibisnekseen tosi jännässä murrosvaiheessa. Levyjen tekeminen oli vielä tosi tärkeää, mutta samalla striimauspalvelut olivat tulossa koko ajan yhä suositummiksi. Mikserinetti, Myspace ja IRC-Galleria olivat tuohon aikaan nuorison keskuudessa hirveän tärkeitä juttuja. Ne olivat vähän niin kuin Spotify, Facebook ja Instagram nykyään. Sitä kautta sain ensimmäiset omat kappaleeni jengin kuultaviksi.

Uskon, että urani alussa kaikkein tärkeintä oli kuitenkin päästä tekemään mahdollisimman paljon keikkoja ja tavoittaa ihmisiä sitä kautta. Pääsin kiertämään aluksi Uniikin kanssa ympäri Suomea ja luomaan suhteita pienille paikkakunnille, ja sen jälkeen Cheekin kanssa vielä astetta isommille lavoille. Siitä ne ovet alkoivat aukenemaan. Kaikkein tärkeintä oli kuitenkin uskoa omiin unelmiin: johonkin sellaiseen, joka ei ollut edes periaatteessa mahdollista.

Luulen, että jos lähtisin nyt artistiuralle, olisi kaikki paljon vaikeampaa kuin vielä kymmenen vuotta sitten. Kilpailua on niin paljon enemmän, kotimaisen hiphopin taso on koventunut ja eri kanavia musiikin levittämiseen on niin paljon enemmän. Nykyään joka toinen tyyppi tuntuu olevan räppäri, ja junnut ovat ihan eri levelillä kuin itse olin aikanani.”

Benjamin Peltonen: 2014 Instagram ja muu some

Ikä 21 vuotta, ensimmäinen julkaisu 2014

”Sosiaalinen media toimi hyvänä ponnahduslautana, sanoo vuonna 2014 ensijulkaisunsa tehnyt Benjamin Peltonen.

Hän ei lähettänyt yhtään demoa levy-yhtiöille. ”Sen sijaan mulla oli aika iso somebuusti päällä, ja musta oli tullut ensimmäinen kotimainen ’Instagram-sensaatio’.”

”Mulla oli tosi epätyypillinen tapa tulla musiikkialalle. En käynyt missään laulukilpailuissa tai lähettänyt yhtään demoa yhdellekään levy-yhtiölle. Sen sijaan mulla aika iso somebuusti päällä, ja musta oli tullut ensimmäinen kotimainen Instagram-sensaatio.

Siksi musta kiinnostuttiin. Kerroin yhdessä haastattelussa, että musiikki on mun isoin intohimoni ja haluaisin tehdä musaa ammatikseni. Sitten levy-yhtiöt ottivatkin yhteyttä. En ollut silti koskaan kelannut, että somen kautta voisi saada itselleen uran ja ihan oikeaa duunia.

Sosiaalinen media toimi hyvänä ponnahduslautana. Se oli tavallaan tosi helppo reitti saada levydiili, mutta sen jälkeen on pitänyt tehdä ihan helvetisti töitä oman uran eteen. Jengillä on tosi paljon ennakkoluuloja. Monet ajattelevat, etten voi olla musiikillisesti lahjakas, koska olen päässyt somen kautta esille.

En periaatteessa edes koe, että olisin vielä päässyt kunnolla pinnalle artistina. Some on ollut tavallaan sekä siunaus että kirous: ilman somehaippia en olisi päässyt tähän pisteeseen, mutta samalla se on tehnyt mun musiikkiuran paljon hankalammaksi. Oman artistiuran kehittäminen tuntuu siksi välillä tosi vaikealta.”

Juttu:  Ville Hartikainen, Lauri Kaira. Kuvat Kirsi Tuura ja artistien levy-yhtiöt.