Etusivu » Gramexpress » Kenen joukossa seisot arvokuilussa blogi

 

Kenen joukoissa seisot, kun arvokuilusta yritetään päästä pois?

 

Euroopan parlamentti äänestää tänään tekijänoikeusdirektiivistä.  Tänään päätetään, tuleeko direktiivin artikla 13, jolla puututaan ns. Value Gap-ongelmaan.


Value Gapiksi (arvokuilu) kutsutaan sitä, että YouTuben kaltaiset suuret alustapalvelut voivat laillisesti tehdä rahaa levittämällä toisten musiikkia, elokuvia ja tv-sarjoja, maksamatta niistä käytännössä mitään. Niin sanotun ”Safe Harbour”-suojalausekkeen sisältämä porsaanreikä antaa niiden hyväksikäyttää kuluttajien palveluun tuomaa sisältöä  täysin kaupallisessa tarkoituksessa.


Tämä merkitsee satojen miljoonien eurojen tulovirtaa pois Euroopasta, tulonmenetyksiä eurooppalaisille taiteilijoille, mediataloille ja kulttuuriyrityksille.


Tämä myös asettaa Spotifyn kaltaiset eurooppalaiset sisältöpalvelut kohtuuttomaan kilpailutilanteeseen. Jos maksat sisällöstä, miten voit kipailla sellaisen kanssa, joka käyttää samaa musiikkia ilmaiseksi? Safe Harbour-säännöksen  porsaanreikään perustuva yhdysvaltalainen jättibisness on digitaalisten markkinoiden merkittävin markkinahäiriö. Se haittaa eurooppalaisten sisältöpalvelujen kehitystä.


Direktiivin artiklan 13 ydinsisältö on rajata Safe Harbour-säädöstä tarkemmin. Tarkoituksena on, että sen sisältämä porsaanreikä poistuu ja kilpailutilanne muuttuu reilummaksi.


YouTuben omistaja Google on lobannut aktiivisesti direktiiviä vastaan. The Times-lehden  mukaan se on käyttänyt paljon rahaa ja myös (diplomaattisesti sanottuna) poikkeuksellisia metodeja vaikuttamiseensa.

 

Kukaan ei tietenkään kehtaa sanoa, että on oikein ja reilua että amerikkalainen suuryritys saa vuolla kultaa ilmaiseksi käyttöön ottamillaan eurooppalaisilla sisällöillä.  Ei toki. Siksi direktiivin vastustajien taktiikkana on väittää, että direktiivillä on ihan muita vaikutuksia kuin mitä tavoitellaan. Osin tämän takia artiklan 13 soveltamisalaa on kavennettu koko ajan. Sen tuomat rajoitukset kaupallisen sisällön ilmaiskäyttöön koskisivat enää ainoastaan:

 

1) sellaisia kaupallisia alustapalveluja, jotka

2) jakavat käyttäjien sinne ilman asianmukaisia lupia ”uppaamaa” sisältöä ja

3) jotka voittoa tavoitellakseen aktiivisesti promotoivat ja optimoivat sisältötarjontaansa, esim. suosittelemalla tiettyjä sisältöjä asiakkailleen.

 

Tähän on  prosessin aikana lisätty vielä kohta  (4). Jopa palvelun omistavan yrityksen koko on nyt määritelty, pieniä yrityksiä porsaanreikää kaventavat rajoitukset eivät koske. Selvyyden vuoksi mainittakoon vielä viides (5) rajaus Koko juttu ei tietenkään koske sellaisia palveluja ja verkkosivuja, jotka julkaisevat artikkeleita ja aineistoja kirjoittajien ja muiden tekijöiden luvalla.


Some-keskustelu on ollut mustavalkoista ja mepit ovat tässä kovan paineen kohteena.  Journalisti-lehti kertoi  että yli puolet suomalaismepeistä äänestää direktiivin puolesta.  Kiitos teille! Osa vielä harkitsee. Toivon mukaan he päätyvät äänestämään direktiivin puolesta.

 

Jos somehenkisesti kärjistää, asian voi kiteyttää näin: Tästä artiklasta on rönsyt karsittu pois niin selkeästi, että enää kyse on vain valinnasta, kenen joukoissa seisot: oletko yhden yksittäisen amerikkalaisen suuryrityksen puolella vai oletko eurooppalaisten taiteilijoiden ja Spotifyn kaltaisten modernien palvelujen kehittymisen puolella.


No - somea ajatellen tuossa oli turhan monta vaikeaa sanaa. Mutta se kiteyttää kuitenkin sen, mistä asiassa on kyse eurooppalaisten taiteilijoiden, kulttuurialan yrittäjien ja aitojen sisältöpalvelujen näkökulmasta.


Lauri Kaira

Gramexpressin päätoimittaja