Blogi: Gramex esittää arvokuilusäädösten palauttamista valmisteluun

Suomi on voimaanpanemassa tekijänoikeusdirektiiviä, jolla pitäisi laittaa myös Youtuben kaltaiset palvelut vastuuseen luovien sisältöjen jakamisesta. Gramex esittää lausunnossaan, että arvokuilusäädökset on otettava täysin uuteen valmisteluun.

Miksi näin? Syynä on se, että virkamiesesitys on direktiivin vastainen, vahingollinen kotimaisille kulttuurintekijöille ja poikkeaa räikeästi siitä, miten direktiivi ollaan implementoimassa yleensä EU-maissa, esimerkkinä vaikkapa tuttu Pohjoismaa Tanska. .

Mikä arvokuilu?

Tuolla lakiesityksellä tulisi saattaa voimaan tekijänoikeusdirektiivin artikla 17, joka puuttuu ns. arvokuiluongelmaan (eng. value gap). Arvokuiluksi kutsutaan sitä, että YouTuben tyyppiset verkkosisällönjakopalvelut voivat halutessaan levittää verkossa sisältöä sopimatta ja maksamatta mitään sisällön tekijöille ja tuottajille.

Arvokuiluongelma on syntynyt, kun verkkosisällönjakopalvelut ovat voineet väittää, että vuoden 2001 sähkökauppadirektiivissä passiivisten aineiston säilytyspalvelujen suojaksi luotu ”safe harbour” -vastuunrajoitus koskisi myös aktiivisesti toimivia julkaisupalveluja.

Verkkosisällönjakopalvelut ovat siten voineet mennä piiloon kuluttajan selän taakse siirtämällä sopimusteksteillään tekijänoikeudellisen vastuun palvelun käyttäjille eli sisältöä palveluun lataaville tavallisille ihmisille.

Selkeä direktiivi

EU puuttui ongelmaan direktiivillä, joka määrää, että tällaiset verkkosisällönjakopalvelut ovat itse vastuussa siitä aineistosta, jota niissä julkaistaan. Ideana on, että tämä vastuu kannustaa palvelut hoitamaan tarvittavat tekijänoikeusluvat kuntoon, mikä on sekä palvelussa sisältöä julkaisevan kuluttajan että julkaistun sisällön tekijöiden yhteinen etu.

Direktiivin 17 artikla on asiassa selväsanainen. Sen 1 kohdan mukaan ”[J]äsenvaltioiden on säädettävä, että verkkosisällönjakopalvelujen tarjoaja suorittaa tässä direktiivissä tarkoitetun yleisölle välittämisen tai yleisön saataviin saattamisen, kun se antaa yleisölle pääsyn käyttäjiensä palveluun lataamiin tekijänoikeu-della suojattuihin teoksiin tai muuhun suojattuun aineistoon.

Verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajan on sen vuoksi saatava lupa direktiivin 2001/29/EY 3 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuilta oikeudenhaltijoilta, esimerkiksi tekemällä lisensointisopimus, jotta se voi välittää teokset tai muun suojatun aineiston yleisölle tai saattaa ne yleisön saataviin.”

Juristin silmin katsottuna asiaa ei tuota selkeämmin voi sanoa. ”Yleisölle välittäminen ja yleisön saataville saattaminen” ovat tekijänoikeudellisia käsitteitä.

Kun EU-maat säätävät, että artiklassa tarkoitettu verkkosisällönjakopalvelu suorittaa itse aineiston yleisölle välittämisen tai saataville saattamisen, tämä tekijänoikeuslain vakiintunut määritelmä tuo niille suoraan täyden vastuun julkaisusta ja edellyttää luvan hankkimista.

Direktiivin vastainen esitys

Lausuntokierroksella oleva esitys on tältä osin direktiivin vastainen. Se nimittäin laiminlyö sen säätämisen, että ”verkkosisällönjakopalvelu suorittaa yleisölle välittämisen tai saataville saattamisen”.

Tästä laiminlyönnistä seuraa, että implementointiesitys lähtee virheelliseen suuntaan eikä vastaa direktiiviä, ei toteuta sen tavoitteita ja tekisi Suomesta täysin omanlaisensa lainsäädännön saarekkeen EU-alueella.

Tämä laiminlyönti johtaa siihen, että luovien alojen omaisuudensuoja ja mahdollisuus lisensioida aineistot direktiivin tavoitteena olevilla tasapainoisilla markkinoilla vesitetään verkkosisällönjakopalveluiden eduksi.

Direktiivi on pantava voimaan Suomessakin niin kuin se on tarkoitettu. Siksi Gramex esittää, että arvokuilua koskevat säädökset on valmisteltava kokonaan uudelleen ja siihen sisältyvät pykälät kirjoitettava uudelleen.

Lauri Kaira

Jaa tämä artikkeli

GRAMEXPRESS

Ota yhteyttä Gramexpressiin juttuideoiden ja kommenttien muodossa.

OTA YHTEYTTÄ