Kuva: Dreastime.com

Apua muusikon jaksamiseen

Henkinen hyvinvointi voi olla koetuksella muusikon työssä.

Muusikkojen henkinen työhyvinvointi on asia, josta ei paljoa puhuta. Alalla työskentelevät kuitenkin tietävät ammattilaisten kokemat mielenterveyden pulmat.

Toukokuussa Muusikkojen liitto käynnisti vuoden loppuun kestävän, henkiseen työhyvinvointiin keskittyvän Skaala-jatkohankkeen. Lähtökohta on tarjota henkistä hyvinvointia tukevia palveluja niille vapaan kentän muusikoille, joille työnantaja ei niitä tarjoa.

“Käytännössä freelancemuusikko putoaa kaikkien työhyvinvointipalvelujen ulkopuolelle”, sanoo hankkeen vetäjä, Muusikkojen liiton freelancekoordinaattori Jaakko Kämäräinen. “Korona oli niin kokonaisvaltainen kriisi, että se teki tilanteen erityisen näkyväksi.”

Pilottiluonteisessa hankkeessa on kolme eri palvelua. Akuutteihin mielenterveyden häiriöihin hankitaan psykologin tai psykoterapeutin apua, tarjotaan välineitä oman työhyvinvoinnin ylläpitoon ryhmätyönohjauksella sekä pyritään saamaan henkinen valmennus osaksi musiikin freelancekenttää, hiukan samaan tapaan kuin urheilijoita valmennetaan henkisesti huippusuorituksiin.

Mukana hankkeessa on Suomen Ohjelmatoimistot ja Agentit ry SOA. Palvelu toteutetaan yhteistyössä Utha Oy:n kanssa. Se on urheilijoiden, taiteilijoiden ja huippusuorituksen parissa työskentelevien henkisen hyvinvoinnin ja terveyden asiantuntija. Rahoituksesta vastaa sosiaali- ja terveysministeriö Sanna Marinin hallituksen ohjelmaan sisältyvän työn ja työhyvinvoinnin kehittämisohjelman TYÖ2030 puitteissa.

Koska hanke on vasta pilottivaiheessa, nyt tarjotaan akuutteihin mielenterveyden häiriöihin psykoterapiaa 10 muusikolle, kullekin kuusi terapiakäyntiä. Halukkaita oli runsaasti:  ensimmäisen vuorokauden aikana hakemuksia tuli 60.

“Sääli, että valtaosalle oli sanottava, että jäitte ilman”, Kämäräinen sanoo. Terapiapalveluiden tuottaminen on kallista, jo pilottivaiheessa kustannukset nousevat kymmeniin tuhansiin euroihin. “Iso kysymys, kuka tämän jatkossa tarjoaisi.”

Freelancemuusikot ovat väliinputoajia, Kämäräinen muistuttaa. Heillä ei ole pitkiä työsuhteita, jotka toisivat mukanaan työterveyspalveluja.

Palveluja bändeillekin

Toinen osa hanketta on tarjota yksilöpalveluja oman henkisen työterveyden kartoittamiseen. Nyt tätä kartoitusta varten tarjottiin kymmenelle muusikolle kertatapaaminen psykologin tai vastaavan pätevyyden omaavan kanssa.

Syksyllä käynnistetään samaa tarkoitusta varten vertaisryhmiä. Ne voivat joko olla valmiita ryhmiä, kuten bändejä, tai sitten muista halukkaista koottuja.

Jos bändi lähtee tähän mukaan, se voi asiantuntijoiden avulla käydä läpi omaa tilannettaan ja miettiä, miten kehittää luovaa suorituskykyään.

“Bändit ovat kompleksisia ja niillä on oma dynamiikkansa sekä vahvat hahmonsa”, ammattimuusikkona itsekin pitkään toiminut basisti Kämäräinen sanoo. “Uskon, että jos tällainen palvelu olisi kehitetty aikaisemmin, monen bändin hajoaminen olisi voitu estää.”

Bändien ryhmädynamiikka on hyvin erikoislaatuista. “Usein tullaan apua hakemaan vasta, kun bändi on hajoamispisteessä.”

Joe Berlingerin ja Bruce Sinofskyn dokumenttielokuva Metallica: Some Kind of Monster (2004) on hieno kuvaus bändin ongelmista ja terapiasta, Kämäräinen sanoo. “He uskalsivat näyttää vaikeutensa.”

Valmiiden ryhmien lisäksi perustetaan avoimesti koostuvia henkisen valmennuksen ryhmiä. Molempia ryhmiä käynnistetään pilottivaiheessa kolme. “Samalla seuraamme, mikä kenties yhdistää näitä ryhmiä.”

Kaiken toiminnan luottamuksellisuus on vahva, Kämäräinen painottaa. Siitä huolehditaan jo ilmoittautumisvaiheessa, esimerkiksi hakijoiden tiedot eivät mene projektipäällikkö Kämäräiselle vaan ainoastaan alan ammattilaisille.

Urheilua ja musiikkia

Kolmantena osana on tavoite saada henkinen valmennus osaksi musiikinkin kenttää. “Urheilussa on jo selvää, että huippusuoritukseen valmistaudutaan myös mentaalisesti. Musiikin puolellakin on vastaavia tunteita ja suorituksia.”

“On kiehtovaa miettiä, voisiko isoa konserttia tai kiertuetta varten tarjota välineet henkiseen valmistautumiseen. Varsinkin nuoret artistit heitetään valmistautumatta syvään päätyyn, ainakin jos suosio on äkillinen. Voisi olla hyvä tietää, että tukea on tarjolla.”

Kahden vuoden korona-aika koetteli muusikkoja kovalla kädellä. “Tänä aikana tapahtui ammatillisen identiteetin järkkyminen ja koettiin tukimuotojen pettäminen sekä kulttuurin alan väheksyntä. Kaikki tämä voi tulla mieleen, kun nyt pitäisi olla lähdössä tositoimiin.”

Koronasta seurasi paradoksi, Kämäräinen sanoo. “Kahden vuoden tekemättömyys aiheutti aika paljon uupumusta.”

Vaikka ammattiliitto koetti auttaa jäseniään kaikin tavoin kriisiaikana, pulmat ja kysymykset olivat runsaita sekä vaikeita. “Pandemian aikana oli aikoja, jolloin jaksettiin pitää ääntä ja koota yhteistä rintamaa. Välillä taas vaivuttiin apatiaan.”

Tautitilanteen lainehtiminen kasasi pettymyksiä. “Meilläkin oli keikka, joka siirrettiin kuusi kertaa ja lopulta peruttiin”, Olavi Uusivirran orkesterissa soittava Kämäräinen kertoo. Kaikki nämä kokemukset vaikuttivat muusikkojen ammatti-identiteettiin.

Kestääkö nuppi?

Freelancekoordinaattori Jaakko Kämäräinen on koko ajan yhteydessä liiton jäseniin. Eteen tulevat pulmat ovat niin monia ja vaikeita, että hän sanoo tuntevansa olevansa välillä kuin Kummeli-huumorisarjan jokaisen alan erityisasiantuntija Jaakko Parantainen.

“Tuntui, että moni asia oli mahdoton, ei voinut auttaa. Onneksi on ilon hetkiäkin, kun jäsen viestii, että asia on hoitunut antamillamme eväillä.”

Työ Muusikkojen liitossa sai Kämäräisen opiskelemaan työnohjaajaksi. “Sen voi ehkä liittää freelancekoordinaattorin toimenkuvaan, voisi auttaa laajemmin jäseniä.”

“Olen työskennellyt 20 vuotta freelancealalla ja vasta nyt havahduin: outoa, että henkisesti rasittavalla alalla ei ole tukipalveluja.”

“Alalle vain tullaan ja toimitaan niin kauan kuin nuppi kestää.”

Teksti: Heikki Jokinen

> Lue koko juttu täältä. 

> Lue lisää Muusikkojen liiton sivuilta.

Jaa tämä artikkeli

GRAMEXPRESS

Ota yhteyttä Gramexpressiin juttuideoiden ja kommenttien muodossa.

OTA YHTEYTTÄ